Töitä. Ikkunan takana oli keväinen aurinko. Uusi maisema. Lepän käppyräiset oksat piirtyivät kirkasta taivasta vasten. Mieli oli kevyt keväästä. Maailma oli ankean haalistuneen ruskea. Pölyn peitossa. Oli lähdettävä ulos kameran kanssa.
Ensimmäiset krookukset pistivät esiin maasta. Kuvasin niitä käppyräisiä lepän oksia. Kuvat vain olivat todellisuuteen verrattuna kamalan hailuja. Kuvasin kaisloja vasten taivasta. Kuviin tuli kaunis rytmi. Vastakohta leppien kiemuraisuudelle. Ihan kivoja joo kaikki. Kuvasin kaikkea muuta kuin sitä ruskeaa. Ja mikään ei näyttänyt yhtään miltään.
Lopulta ymmärsin katsoa alas ja siinä se oli. Se kamala haalistunut ruskea. Joka olikin nyt upea, kun ymmärsin katsoa tarkemmin. Tässä muutama muisto tuolta päivältä.
Otin muutaman kuvan niistä krookuksistakin, mutta ei niistäkään tullut mitään. Olivat kuin huutomerkkejä! Kauniita katsella, mutta... mieli oli virittynyt toisin.
Ja tänään satoi taas lunta... ja unohdin hakea auton huollosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti