SikSakkia lenkkihuivissa

Tässä seuraava poisto lankalaatikkoon. Löytyi 3 kerää aivan ihanaa Sublime Yarnsin Luxorius aran tweed -lankaa. Ja värikin minulle epätyypillinen, mutta kaunis on. Lankaa oli niin vähän, että en siitä oikein mitään muuta keksinyt tehdä kuin huivin. Ja niin vähän, että millään isolla mallikerralla ei arvannut lähteä leikimään. Olisikohan tämä ollut kolmas yritys, johon lopulta olin tyytyväinen. Ainakin pitsisempää- ja helmineulosta kokeilin, mutta eivät toimineet tässä langassa. Yksinkertainen on kaunista ja huivista tulee varmasti yksi talven lenpilämmittäjistä :)

Ja tällä kertaa on ohjekin mukana! Niiden kirjoittamista en kovin tykkää harrastaa. Aikanaan tuli niitä ihan tarpeeksi tehtyä. Ja jos joku innostuu tämän ohjeen mukaan neulomaan, niin laitathan palautetta ohjeen toimivuudesta. Saa kuviakin laittaa.

Ohje SikkeSakke -huiviin (kuten Tyy tämän uudelleen nimesi)

Mallin voi neuloa oikeastaan mistä langasta vain. Silmukkaluku valitaan langan ja huivin halutun leveyden mukaan. Mallihuivin lanka: Sublime Yarnsin Luxorius aran tweed

1.     Luo tarvittava määrä silmukoita. Mallissa 33s ja huivin leveys n. 18cm.

2.     Neulo 4 krs aina oikein

3.     Aloita ensimmäinen kolmio. Jatka ainaoikein neulosta. Ensimmäisessä kolmiossa lyhennä kerrosta aina 4s. Neulo, kunnes ei ole enää silmukoita.

4.     Neulo 3 krs sileää kaikilla silmukoilla (neuleen oikea puoli) 

5.     Neulo 4 krs aina oikein

6.     Neulo toinen kolmio lyhennetyin kerroksin jatkaen ainaoikein neulosta.  Lyhennä kerroksia aina 3s kerrallaan.

7.     Neulo 3 krs sileää kaikilla silmukoilla (neuleen oikea puoli) Huomaa, että välillä neulot nämä kerrokset o/n/o ja välillä n/o/n.

8.     Neulo 4 krs aina oikein

9.     Neulos kolmas kolmio lyhennetään kerroksin. Lyhenne kerroksia aina 2s kerrallaan.

10. Neulo 3 krs sileää kaikilla silmukoilla.

11. Jatka huivin neulomista tarvittavan pituiseksi toistamaan kohtia 2-10. Mallihuiviin neuloin 7 mallikertaa. 

12. Sulje huivi lenkiksi silmukoita jäljitellen. 

• Viimeistele (päättele langanpäät ja höyrytä)

• Mallihuiviin ei ole tehty langankietoja lyhennetyin kerroksiin. Langasta riippuen ne voi olla joskus aiheellista tehdä. 

• Ohjeella voit neuloa huivin itsellesi tai ystävälle. Ei myyntiin. :)

Himmelöintiä

Minulla on ollut ilo osallistua Eija Kosken himmelöinnin mestarikurssille. Paikkana oli Kenkäveron vanha pappila. Siellä me kurssilaiset kristallilamppujen valaistessa syvennyimme himmelöinnin saloihin.

Ensimmäiset muistoni himmelöinnistä ovat, kun alakoululaisena tein ruisoljista joulukoristeita. Sääntöjä ja vaalittavia perinteitä oli paljon. Muistan jo tuolloin ajatelleeni, että eikös se nyt ole ihan yksi ja sama kuinka se tehdään, kunhan se tekeminen tuottaa hyvää oloa tekijälleen? Tosin tältä ajalta on peräisin oma tapani koota himmelit pellavalalangalla. Käytän pellavaista nypläyslankaa. Merseroitu puuvilla varmasti ihan yhtä hyvä.

Noista ajoista on jo jokseenkin kauan. Uusi innostus himmelöintiin syntyi muutama vuosi sitten. Ja siitä kirjoitinkin aiemmin Itsenäisyyspäivän merkeissä. Tuosta ajasta alkaen on himmeleitä syntynyt. Pääasiassa muiden suunnittelemia malleja. Muutama kurssikin aiheesta on tullut pidettyä. Materiaalinani pääasiassa edelleen tuo itse pyöritelty paperipilli.

Geometrinen oivallus. Kenkäverossa on esillä Eijan näytely,
jossa myös nämä kurssilla tutkimamme Platonin kappaleet.

Tuolla kurssilla juttelimme myös siitä, mikä on himmeli? Mikä on sen merkitys kenellekin. Jossain vaiheessa sanoin, että minulle himmeli, himmelöinti, on eräänlainen retriitti. Eija tarttui tähän ajatukseen ja lupasin avata täällä blogissani tätä ajatusta.

Retriitti on vetäytymistä arkielämästä, pysähtymistä ja hiljentymistä. Tai näin sen itse käsitän. Kun itse himmelöin, teen sen aina ajan kanssa. Aikana, jolloin tarvitsen aikaa itseni kanssa. Itse himmelin valmistusprosessi on se retriitti. Mutta kyllä itse himmelissä on myös nämä samat ajatukset. Himmeli hiljentää ja pysäyttää. Siinä on jotain pyhää ja syvää rauhaa. 

Onko himmeli sitten oltava perinteisen symmetrinen? Ei. Ei silloin, jos määrittelee sen retriitin kaltaiseksi tilaksi. Ja samalla kyllä. Himmeli on tietynlaista geometriaa. Ja niitä sääntöjä, joita pohdin jo lapsena. Tämä asia aukesi minulle tuolla kurssilla... tai ehkä yöllä kotona ajatus kirkastui. Sehän on Platonin kappaleita. Aivan kuten Eija näytti! Ja Arkhimedeen kappaleita, jotka ovat jatkoa Platonin kappaleille! Tuo Eijan pyöreä himmeli, se minun ensimmäinen paperipillihimmelinihän on rombi-ikosidodekaedri! 

Siis vaikka tekisin epäsymmetrisen ja näin ollen epätyypillisen himmelin, niin silti se koostuu himmelile ominaisista geometrisistä muodoista. Myös himmeli voi elää ajassa. Niin muotojen, mittasuhteiden kuin materiaalien suhteen.Ja on silti himmeli. Himmelit ja himmelöinti voi helposti nostaa kovinkin monenlaisia näkemyksiä esille ja se sallittakoon! Himmelinkin kauneus on siis katsojan silmissä. Edustan varmasti sitä sallivampaa päätä himmelisteistä, vaikka olenkin jumahtanut siihen pellavalankaan. :D 

Tämän himmelin geometrisen olemuksen todistin itselleni, kun kurssilla ryhdyin rakentamaan ihan omaa ja uudenlaista (ainakin itselleni) himmeliä. Kurssin ensimmäisen päivän tuotos ei näitä Platonin kappaleita noudattanut. Eikä näyttänyt siltä miltä sen kuvittelin. Onneksi aloitin uuden! Se jäi pahasti kesken, mutta varmasti siitä vielä kuulette ja näette!

 Tästä alkoi uuden ajatukseni mukainen himmelin muoto hahmottua.
Ensimmäinen versio tarvittiin ajatusten kehittymiseen ja se sai purkutuuomion.

Ja toinen kerros. Nyt pysyttelin tiukasti noissa tetraedrissä ja oktaedrissä.
Omaa silmääni himmeleissä miellyttää kovasti tuo heksagoni,
joka  tässä työssä paikoitellen muodostuu kuudesta kolmikulmiosta.

Flunssa äityi ikäväksi ja pakotti peiton alle. Harmitaa kovasti. Olisi ollut töitä... ja valokuvaus juttuja... ja näitä himmelöintejäkin olisi ollut ihana jatkaa. Ajatuksia tulevista himmelöinneistä jo kurssilla vähän yhdelle "punontavelholle" paljastinkin, joten kyllä se on vain itsensä terveeksi saatava, jotta jaksaa puuhata!

Maasälpä

Kun noita lankoja on, täytyy keksiä mitä niistä tekisi. Ja välillä kun ei jaksa miettiä kaikkea uusiksi, niin täytyy ideoita lainata muilta. Nyt hankin ihan omaksi tuon Veera Välimäen Huivileikki -kirjan, josta puikoille on jo päässyt useampikin malli. Ensimmäisenä valmistui tämä Maasälpä - minulla kai Mini-maasälpä. Mini siksi, että alkuperäinen muodostuu kolmesta kolmiosta ja tässä on vain kaksi. Kolmesta olisi tullut aivan liian suuri tuollaisen kuvankaltaisen neidin käyttöön. 

Ja langathan ovat mitä kaapista löytyi, eli musta SandnesGarnin Kitten Mohairia ja helmiäis hohtoinen vaaleanpunainen Sublime yarnsin Lustrous extrafine merino dk. Tuli katu-uskottava huivi, vaikka vaaleanpunaista käytinkin.

Mietin pitkään, että oliko tämän jutun tarkoitus tuo huivi vai nämä kuvat. Huivi nyt on ihan tuollainen parin illan tikuttelu. Kuvat taas eivät olisi syntyneet ilman tuota huivia. Huivi oli syy lähteä kuvaamaan. Etsimme Tyyn kanssa graffiteja, mutta satuimme löytämään tämän poltetun talon rauniot. Ja näistä kuvauksista tulikin suuremmat... merkityksellisemmät, 
kuin olimme osanneet odottaa. Tarinat, historia, kauneus, suru, aika, ihmetys... muutamia aiheita joista saimme keskustella näiden raunioiden äärellä. 

Tässä teille Tyyn valitsemat kuvat tältä päivältä. Ja kuvaukset voimaauttavan valokuvan ajatuksenlla toteutettu. Ja paikkahan on jälleen sen Mikkelin Seitsennimisen joen rannalla. Nyt kohdalta Rokkalanjoki.