lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulu alkaa olla paketissa...

...tosin meillä joulu kestää aina loppiaiseen, jolloin kuusi kannetaan pois. Tänä vuonna joulua vietimme ihanan hiljaa. Rauhassa. Pääasiassa kolmen naisen, kolmen sukupolven, voimin. Istuen, jutellen, syöden ja käsitöitä tehden. (Saimme lahjaksi television jota kyllä tuli katseltua myös!) Kaikki turha oli karsittu pois. Joulukoristeetkin karsin minimiin ja laitoin niitä kassillisen kiertoonkin. Siitäkin tuli hyvä mieli. Jouluruoat olivat hyvin perinteiset, joskin karsitut ja kalaisat. Herkkuja ei nyt tehty (jos pipareita ei lasketa), mutta niitä tuli lahjaksi juuri sopivasti. Kummitytön herkulliset suklaakeksit maistuivat erityisen hyviltä. Kiitos!  
 
Tyyne huolehti nytkin, että piparit tuli tehtyä ja koristeltua ruhtinaallisesti! Piparimuotit ovat yksi heikkouteni. Kuuluvat niihin ihmeellisiin tapoihin, että joka joulu on ostettava yksi uusi. Nyt se oli Marimekon hauki. Muutama vuosi sitten kävimme "piparimuotti taivaassa" Sveitsissä. Kaupassa jonka seinät olivat täynnä mitä erilaisimpia muotteja. Mukaan tuli silloin muutama :)
Piparitaloa ei nyt rakennettu. Tehtiin tällainen metsä.
Marimekon kuuset ja piilossa karkkia syövät oravat.
Ja tietysti muutama pupu...
Hahaa! Leivoimme kuitenkin! Tässä vinkki myös muille. Piparitaikinan jämät piirakkavuokiin, pohjalle omenasosetta ja päälle rahkaa (valkosuklaa-lime). Koristeeksi vielä pipari. Paistaminen ja päälle herkuttelu! Nam. Olivat hyviä!
Paljon muita joulukoristeita meillä ei kynttilöiden lisäksi ollutkaan kuin kuusi. Kuuseen olen vuosittain ostanut jonkin uuden koristeen. Marimekon joulupallot parin vuoden takaa. Mokon enkelit ehkä jo 10 vuotta sitten. Muuten koristeet ovatkin pääosin olleet kirkkaita lasisia. Erityisen ihastunut olen ollut noihin lasipalloihin, joita löysin kirpputorilta vuosi sitten pienen korillisen muutaman euron hintaan. Olin juuri käynyt Pentikillä toteamassa, että en niitä alesta saanut. Onni oli silloin mukana!
Toisen hankinnan olen näköjään tehnyt myös sen piparimuotin lisäksi. Se on tämä PartyLiten ihanuus,  joka jäi hankkimatta vuosi sitten. Nyt sen lahjakortilla raaskin ostaa. Mustaa keittiönpöytää vasten täydellinen! Ja taivas, josta paistaa kaupungin valot... 

Luonto oli talvinen ja omalla pihalla tuli vietettyä myös paljon aikaa ... lumitöitä tehden... valoisaan aikaan, mutta myös pimeällä... minne lie kaikki talven lumet saan taas mahtumaan. Kameran kanssa olen ollut nyt myös enemmän liikkeellä. Mukavaa on ollut. Tosin nyt olen huomannut, että 8 vuotias järkkärini ei toimi enää kuin uusi :(
Kasvihuone ... kesähuone odottelee tyhjillään kevättä. Siellä tosin on kamina,
eli  myös talvella sinne voisi retkeillä. Syksyllä en vain jaksanut
sitä siihen asuun laittaa, että siellä viitsisi istuskella.
Vanhat sireenit taipuvat lumen painosta jo nyt. Eivät enää kestä, vaan katkeavat. Harmi.
Vanhan omenapuun takaa pilkistää koti. Nämä kuvat on otettu piiiiiitkillä valotusajoilla lähes  pimeällä pihalla. Ulkovaloja kun ei ole kun yksi kuistilla ja toinen tuossa liiterin ovella.
Serkukset puuhailee pihalla. Tyyne mieli paikassaan mökkinsä katolla...
Kalakeitto maistuu ulkoilun jälkeen. Tuossa vanhassa 2€ kirpparilöydössä ei muuta ruokaa voikkaan valmistaa. Virkkasin joululahjoiksi tuollaisia pannunalusia... itselleni myös! Valkoinen väri kuitenkin himpun verran haastava :)


Tulihan oikea sillisalaatti! Kaikki suloisen sekaisin, mutta menköön. Ehkä kannattaisi jatkossa tehdä vaikka useampi pieni juttu, vai mitä mieltä olette? Näin eivät kuvatkaan pääse oikeuksiinsa... No ehkä opin tästä jälleen jotain, tai sitten en...


 

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulu saapuu jokaiselle...

...niin. Kyllä se saapuu, vaikka ei jaksaisi sitä erikseen rakentaa. Se saapuu sydämeen. Luoto on ollut käsittämättömän kaunis. Valkoinen! ...ja valoisa. Pimeässäkin. Ja kylmä.

Tänään en kirjoita paljon. Kuvat lähimetsästä ja uinuvasta puutarhastani kertokoot puolestani.

 
 
 
Pyhä puu, pihlajani. No ei se ole oikeasti minun, mutta sen kasvua olen
alakoululaisesta seurannut. En yhtään ihmettele miksi pihlajat ovat pyhiä puita.
Nyt se alkaa olla jo vanha ja vuosi vuodelta vinompi, mutta yhä vain kauneimpia puita lähistöllämme.
 



Mustikka kranssi tuo joulun... ainakin omaan kotiini. Joka vuosi (niin tänäänkin) olen sen torin mummoilta käynyt ostamassa (taisin kerran raaskia tehdä itsekin). Vihreänä se palvelee joulun ja sitten pääsee puutarhaan. Kuusi on ensimmäistä kertaa musta. Siis mustakuusi. Ja siinä on jopa kolme käpyä! Neiti kun kimputti aiemmin, että miksi meidän kuusessa ei ole koskaan käpyjä... Sulaa nyt tuossa kuistilla.

 
Hyasintti pysytelköön kuistilla kovin tuoksuvaisen
luonteensa vuoksi. Siellä se vähän viileämmässä
 hyvin viihtyykin!
Pienistä asioista se joulu siis tulee. Pysähtymisestä ja hiljentymisestä. Sitä teillekin toivotan!
 
 

tiistai 11. joulukuuta 2012

Valoa

... valoa! Tänään on ollut taas ihmeellinen päivä. Joulu ei rakennu kotiimme mitenkään muuten kuin rauhoittuen... siis minut on vallannut täydellinen pysähtyneisyyden tila. Päivittäin saan kuitenkin jonkun asian tehtyä ja tänään se oli tämä:


Kaapissa se ehti odottaa vuoroaan jo seitsemän vuotta... meneeköhän muilla näin kauan lamppujen kiinnittämiseen? ... lampun historiasta... sillä lähes kaikilla tavaroillani on jokin historia, uusia on vähemmistö... mutta siis, lamppu on ostettu n. seitsemän samanlaisen kanssa Ekotorilta vuosia ennen kuin tämän yhden yksilön silloin seitsemän vuotta sitten uudelleen sähköistytin. Äitini  kanssa  pelastimme nämä kaunottaret muutaman euron  (tai markan :D) hintaan romulaatikkona. Olisi ollut kyllä mukava tietää, että mistä lamput ovat peräisin. Luultavasti jostain julkisesta tilasta? Se miksi lamppu kaapissa odotti johtui oikeastaan siitä, että tuo metallinen varjostin oli kovin kellertynyt ja en ollut spray-pulloa saanut ostettua että maalaisin sen uudestaan. Tänään oli hyvä syy lähteä ulkoilemaan ja ostaa se maali!

Tästä uudistuksesta innostuneena esittelen nyt sitten muutamaan muunkin lamppuni. Katselkoon ketä kiinnostaa :) ...kuvatkin puhelinräpsyjä :)

 
Tämä ihastus tarttui kirpparilta mukaan nyt syksyllä alle kahdella eurolla ja on nyt lämpimän eteisemme valaisija. (viileällä kuistilla on perinteinen vanha "pallovalo", kuten vessassa ja Tyynen huoneessakin) ...ei sen enempää mitään historioita, kun tähän ei oikeastaan liity mitään sen kummempaa.
 
 
Ja tämän neulontavaloni alla olen neulonut monet silmukat... ja lukenut monet kirjat. ... ja se on oikeastaan ensimmäisiä mustia asioita, joita kotiini alkoi hiipiä pikkuhiljaa. Kirpparilta tämäkin. Olisi teininä pitänyt olla vannomatta, että kotiini ei sitten koskaan tule mitään mustaa! Ei ainakaan nahkasohvaa... no sohvaa ei ole vielä tullut, kun kesällä tuli tuo kuvassa pilkistävä valkoinen... Mutta ei ne mustat nahkasohvatkaan hullummille nykyään tunnu...
 
 
Ja tämä lamppu on sitten jalkalamppu... joo :) Se on peruja Isolta I:ltä ja isäni (veli V:n) kautta tullut omaan kotiini. Sitä on aina, oman muistini kantaman päähän, peittänyt oranssi kankainen varjostin, mutta en itse sitä siinä ole koskaan pitänyt sillä alla on kaunis (muovinen) varjostin joka suuntaa valon kattoon. Varsi on päällystetty nahkalla ... joka tahtoo jo hapertua... varmaan kannattaisi öljytä? Onko kenellä tietoa?
 
Näin valoisissa tunnelmissa jäämme odottamaan seuraavaa raapustustani, joka saattaa liittyä lintuihin ;) ... vaikka joulu ihmisenä itseäni olen aina pitänyt, ei edelleenkään mitään joulusta!
 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Varhainen aamu

... metsä, kamera ja minä. Milloin viimeksi näin olen jaksanut tehdä. Nyt jäi lumityöt odottamaan (eilisetkin) ... ja kaikki muutkin hommat, mutta hyvä niin.

Asumme aivan luonnonsuojelualueen vierellä. Lähes kaupungin keskustassa. Metsä alkaa parin talon päästä. Metsässä on joki, jolla on seitsemän nimeä. Tuon joen yhteen mutkaan kahlasin lumisia polkuja pitkin. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. En ollut mihinkään tyytyväinen.

Pian huomasin taas maalaavani kameralla... kuvat siis tehty kameralla, koneella vain pieni väritasapainojen tarkistus....



Nämä maisemat vaativat, että lähden toistekkin... eivät nekään meinanneet tulla sellaisiksi kuin yritin. Mutta ovat nyt kuitenkin pehmeitä ja rauhallisia... unenomaisia... Tuo ylempi kuusikko kyllä vie mieleni alpeille... tuli melkein alppien kaipuu :) ...siis ei vieläkään oikein sitä mitä kaipasin... liian esittävää... liikaa kaikkea... niinkuin elämässä nyt tuntuu olevan. 


Tällaisia pintoja, rytmejä, onnistuin tekemään useampiakin. Ja näissä on juuri sitä, mitä yritin saadakkin aikaan. Onnistuin! Tosin näissä tänne lataamissa kuvissa on resoluutio ja kuvan koko pienennetty niin, että kuvat kyllä siitä aikalailla kärsii... mutta toivottavasti tavoitatte näistä sen, minkä minäkin. Liekö pääni sisältö nyt juuri tämän näköinen? 

Ja lopussa helmeni. Vai mitä mieltä olette? Itse olen myyty... Saako omista otoksistaan olla näin innoissaan?... Saa... tällaisia mielenmajoja...


Rauhaisaa toista adventtia kaikille, muistakaa myös pysähtyä ja nauttia hetkestä.

Me mennään tänään laulamaan lasten kauneinpia joululauluja.


torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

... ja voihan himmeli! Tässä on sitten tulos siitä, mitä tapahtuu kun kaikki loksahtaa kohdalleen... tai sitten ei...


Kaikki alkoi oikeastaan pari viikkoa sitten, kun olin työ reissussa Helsingissä julkaisemassa uusinta tuotostamme Johannan kanssa... paluumatkalla pysähdyimme iltapalalle Lahteen ja poikkesimme kirjakauppaan... ja mitä sieltä löysin. Eija Kosken Himmeli-kirjan! ... ja hintakin oli tipahtanut roimasti... Kirja lähti matkaan sillä ajatuksella, että kun SITKUN aika koittaa, niin teen taas himmelin... Ensimmäisen himmelini olen tehnyt pienenä alakoululaisena... nuo himmelit ovat jotenkin niin upean lumoavia hiljaisella liikkeellään. Jotenkin ne ovat tuntuneet myös pyhiltä... mitä se sitten lieneekin.

Toinen asia joka johti tähän himmelöimiseen oli nuo origami tähdet (edellinen raapustus)... monet lukijani ovatkin niitä jo taitelleet tai ainakin suunnitelleet taittelevansa... Etsin uusiin tähtiin vanhoja nuotteja kirpparilta huonolla menestyksellä. Löytyi vain yksi virsikirja. Ostin sen.


Lopullisen sysäyksen himmelöimiseen sai ajatus, että nyt en kertakaikkiaan jaksa muuta. Rullailin sivut pilleiksi (ohjeen mukaan 450kpl, koko kirja!) ja valitsin malliksi pyöreän himmelin. Aikaa menikin sitten lopulta vain eilinen ilta ja tämä aamupäivä!
 
Arvatkaa vaan, että onko himmeli kiitollinen kuvattava...
 tänään ei kuvista tullut millään yhtään mitään...

Lumoavia hetkiä Itsenäisyyspäivään! Meillä ohjelmassa pikku sudarin partiolupaus...

maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulukuu

 ... ja ei tullut tänne joulukalenteria, vaikka niin jotenkin kuvittelin tekeväni. Rankka vuosi on väistämättä vaatinut veronsa. Lupasin olla itselleni armollinen ja en nyt sitten tästäkään tekemättömästä ajatuksesta sen enempää harmistu.

Takkatulen räiskyessä lueskelin muutama ilta sitten seuraamiani blogeja ja sattui silmään tällainen aivan ihana origami tähti. Tässä ohje. En ollut hävittänyt vielä viimeisiä sivuja tuosta Kettu Repolainen kirjasta (jolla tapetoin aiemmin) ja vääntelin viimeiset sivut tällaisiksi ihaniksi tähdiksi! ...tosin vanha ja hapero paperi ei meinannut enää tällaiseen työskentelyyn suostua... tulipa kuitenkin mahottoman ihania.

 
Jaksaminen on siis ollut välillä vähän kehnonlaista ja olen viettänyt paljon aikaa sohvalla neuloen... kynttilöitä poltellen ja pimeyttä katsellen... Sain kuitenkin viritettyä ikkunaan vuosia (vuodesta 2001!) hyvin palvelleet jouluvaloni... ja maalailin niillä sitten tällaisia... 
 
 
Kaikille ystävilleni iloksi ja kiitokseksi. Pienissä ilonaiheissa on suurempien alku. <3