Joulu saapuu jokaiselle...

...niin. Kyllä se saapuu, vaikka ei jaksaisi sitä erikseen rakentaa. Se saapuu sydämeen. Luoto on ollut käsittämättömän kaunis. Valkoinen! ...ja valoisa. Pimeässäkin. Ja kylmä.

Tänään en kirjoita paljon. Kuvat lähimetsästä ja uinuvasta puutarhastani kertokoot puolestani.

 

 

 

Pyhä puu, pihlajani. No ei se ole oikeasti minun, mutta sen kasvua olen
alakoululaisesta seurannut. En yhtään ihmettele miksi pihlajat ovat pyhiä puita.
Nyt se alkaa olla jo vanha ja vuosi vuodelta vinompi, mutta yhä vain kauneimpia puita lähistöllämme.
 



Mustikka kranssi tuo joulun... ainakin omaan kotiini. Joka vuosi (niin tänäänkin) olen sen torin mummoilta käynyt ostamassa (taisin kerran raaskia tehdä itsekin). Vihreänä se palvelee joulun ja sitten pääsee puutarhaan. Kuusi on ensimmäistä kertaa musta. Siis mustakuusi. Ja siinä on jopa kolme käpyä! Neiti kun kimputti aiemmin, että miksi meidän kuusessa ei ole koskaan käpyjä... Sulaa nyt tuossa kuistilla.

 

Hyasintti pysytelköön kuistilla kovin tuoksuvaisen
luonteensa vuoksi. Siellä se vähän viileämmässä
 hyvin viihtyykin!

Pienistä asioista se joulu siis tulee. Pysähtymisestä ja hiljentymisestä. Sitä teillekin toivotan!