Kun kaikki muutkin tekee tällaisia... Vai?

Pieneksi jääneitä ja rikki menneitä farkkuja ainakin tässä taloudessa riittää. Matonkuteeksi niitä yleensä olen leikellyt, mutta nyt päätin kokeilla jotain muuta. Viime aikoina on vastaan tullut paljon erilaisia ommeltuja lapasia. Vastaan tuli myös vanhoista farkuista ommeltuja rukkasia. Lapaset vai rukkaset?! Lapaset on neulosta ja rukkaset kangasta? Päätin sitten kokeilla itsekkin, että olisivatko ne millaiset. Farkku toivottavasti pitää tuulen poissa ja villa sisällä lämmittää.

Kaavat piirsin oman käden mukaan ja mieleisillä väljyysvaroilla. Tyyn ihanan pehmeiksi (ja reikäisiksi) kuluneet joustavat farkut päätyivät uusiokäyttöön tunnun ja kauniin värin perusteella. Vuoriksi löysin palan vanutettua Pirtin kehräämön villoista kudottua palttinaa. Olisiko ollut joku epäonnistunut  huivikokeilu. Rukkasen suussa on hyödynnetty farkun lahkeen käänteet kivana yksityiskohtana. Suunnittelin kyllä, että olisi neulonut siihen rannekkeen, mutta toimii mainiosti ilmankin!

Kaava ei ihan onnistunut ja materiaaliakin jäi, joten tein toisetkin. Kaava toimii tässä paremmin kun peukalolle on vähän lisätty väljyyttä ja sen paikkakin on parempi. Vuoriksi päätyi vanutetun villapaidan hihat. Tuo neulos, joka kääntyy rukkasen päälle on lisätty kaavan pituuteen.

 

Nää on miun lempparit! ...vaikka voi olla, että Tyyn kaa joudutaan välillä kisaamaan kumpi niitä saa pitää. Tosin nyt en saanut neidin käsiä edes lainaksi, että kuvat olisi saatu otettua rukkaset käsissä.

Tässä tuo paranneltu kaava. Se ei ole mikään millintarkka kaava, mutta tuolla tarkkudella ainakin minulle ihan riittävä. Kokoa voi säätää vaikka kopiokoneella suurentamalla/pienentämällä tarpeen mukaan. Vuori ja päällinen on tehty samalla kaavalla.

Vintin kätköistä

Se oli vuosi 2002 kun päätin alkaa harrastaa kansalaisopiston kursseja. Tämä kirjottujen peittojen kurssi oli yksi niistä kokeiluista. Ei sinänsä mikään uusi tekniikka minulle, mutta koskaan en ollut mitään valmista saanut aikaan. 

Inspiraatiosta. Muistan, kuinka kalenterini välissä oli varmasti vuosia kulkenut jostain lehdestä repäisty kuva, jossa oli muistaakseni maalattu tällainen kuviomaailma. Mielikuvissani se oli sellainen okran sävyinen. Tai sitten ei. Saattoi olla myös painokangas. Tuo leike on vuosien saatossa kuitenkin kadonnut, joten en inspiraation lähteelle enää pääse. 

Materiaaleista. En oikein tiedä mistä minulle oli tullut pussillinen tällaisiä villalankojen värikarttoja, joissa kutakin väriä oli pienen vyyhdin verran. Niistä sitten valikoin tähän pieneen peittooni itselleni todella vieraat värit. Pohjakangaskin löytyi varastoista. Pala luonnonvalkeaa villaa toimikkaaksi kudottuna. Viltissä on puuvillainen tikkivuori... sekin lienee ollut joku kierrätyspala!

 

Vinttikomeroa siivotessani tämä viltti sitten tupsahti taas käsiini. Aarre! Ei tämä viltti vintissä kaikkia näitä vuosia ole kuitenkaan ollut! Tyy syntyi 2004 ja tämä toimi hänen sänkynsä päiväpeitteenä. Hyvät ovat materiaalit olleet, kun ei yhtään ole nuhjaantunut! ...ja vinttiin tämä nyt joutuu kyllä takaisin. Jospa sille vielä käyttöä löytyisi!

Ja tuo kissa on Iiro. Tottakai villan päälle on heti päästävä kun sitä näin tarjolla on! Ida tyytyi nyt katsomaan vierestä.