Hyvä syy...

Eilen illalla oli jälleen oivallisen hyvä syy olla menemättä nukkumaan ajoissa. Ei tarvinnut kuin vilkaisu taivaalle. En ole kotoa saanut katsella (tai ainakaan muista...) niin hienoja revontulia kuin nyt oli. Keittiön ikkunasta itään loimusi naapurin pihakoivu valtavissa liekeissä.

 

Ja mikä tästä kokemuksesta teki entistäkin mukavamman oli seura, jossa sain tulia katsella... ja miun uus kamera. Voi kun vaan oppis sitä ees vähän käyttämään. Ei meinaa toiminnot löytyä millään... ainakaan, kun kuvaa pimeässä ja siksi siis sokkona :) Onneksi tuo kuvaus kaveri ymmärtää tuosta kamerastani myös... (on myös hieman syyllinen sen "pikaiseen" ostamiseen...)

Jotain kuitenkin tarttui. Taivashan on siis kaupungin valojen valaisema. Ei mitenkään yönsininen vaan ennemminkin kukertavan punertava.

 

Tuo viimeinen kuva on noiden tulien häntä talon toisella puolella... Suuren osan ajasta taivas oli yhtä suurta loimua, mutta välillä se malttoi piirrellä noita  koukeroitaan.

Kevätaurinko on paljastanut jälleen kotini keskeneräisten projektien määrän (maalaamiset yms.) Keskeneräisistä neuleista ja ompeluksista puhumattakaan! Mutta niiden pariin palailen vasta pääsiäisenä! Nyt olisi niin paljon muita tehtäviä mm. tuon voimauttavan valokuvan kanssa, että ihan hirvittää miten sen kerkiän saada valmiiksi!

Olisi minulla kyllä kuvattavaksi ja esiteltäväksi ainakin kolme neulottua ikuisuusprojektia! ...tai nappeja vaille neljä... Ja olen myös menossa kutomaan!!!