Luin tässä Talo. -blogia (tykkään!) keskeneräisyydestä ja sen sietämisestä katselemisesta lempein silmin. Joo. Kyllähän tuolla pihallakin olisi tosiaan kilometrin pituinen To do -listan paikka, mutta siellähän tuo nätisti villiintyy ja odottaa. Kertaalleen raivattu pihan takanurkka on taas yhtä viidakkoa... kivi kasaa... kompostia... vuohenputkea ja vanhaa villisti leviävää sireeniä... ja sitä karmeasti leviävää vuohenkelloa (?)... ja siellä on muuten piilossa yksi kanoottikin! Mutta se nurkkakin odottaa, eikä pääse sille listalle... jota en muuten ole meinannut kirjoittaa. Kasvihuoneen nurkalla odottavat taimet (mustikkaa, viiniköynöstä, keltaista luumua...) istuttamista juuri tuonne. Ja autotallin seinään nojaavat ikkunat joista sitten joskus rekentelen sinne juttuja... kunhan se aika koittaa... kuulette kyllä :)
... pointti on kuitenkin se, että en varmaan tulisi toimeen jos minulle ei olisi suotu mahdollisuutta kutsua tätä paikkaa kodikseni. Kaikkine keskeneräisyyksineen mahdollisuuksineen!
Tässäpä niitä ihania asioita, niitä joista voimaantuu. Ja nämä lienee niitä pieniä asioita joista syntyy se minun juttuni. Puutarhani. Kotini.
Laikkuköynöstä äitini hankki minulle kaksin kappalein muutama vuosi sitten. Tämä yksilö tiesi paikkansa heti, toinen odotteli paikkaansa viime syksyyn. On ihmeellinen. Keväällä tuohon pation aitaan kiipeilemään istutettuun köynökseen tuli nuo valkeat lehdenkäret... kuten kuuluukin :) ... mutta kun noiden takana näkyvien varjoliljojen kukinnan aika tuli, muuttuivat nuo köynöksen lehdet täydelliseksi pariksi noille varjoliljoille (ja vuohenputkille!)... Varjoliljat <3... niitä minulle ei ole kuin nuo muutama, mutta lisääkin mahtuisi... valkoista versiota myös...
... ja sitten on nämä laukat. Kun sain tämän puutarhan hoidettavakseni ei pihalla kasvanut oikein mitään... paitsi noita violetteja laukkoja. Niitähän sitten riittikin niin paljon, että 10l ämpärin jaoin sipuleita naapureille... ja itselleni niitä jäi edelleen riittävästi (paljon)... tuon valkoisen version sipulit ostin ja istutin muutama vuosi sitten ja sekin on onnistunut säilymään...
Karhunlaukan sain Landeninmäen perinnetalolla järjestetystä taimien vaihto tapahtumasta.
Joskus oli ajatukseni, että puutarhani kukat olisivat pääasiassa valkoisia... no ne mitä sinne ostamalla ostan sitä oikeastaan ovatkin... kuten nämä liljat, jotka viihtyvät ja valloittavat lisää tilaa penkistä. Mutta värejä siis löytyy! Keltaistakin...
Pyörälenkillä, joka yllätys yllätys kulki muutamankin puutarhakaupan ohitse, löytyi alesta tällaiset "pakko saada" - ruukut. Joissa siis kasvoi... kasvaa noita kuunliljoja... joista en oikein tiedä mitä niille tekisin... ehkäpä ne paikkansa löytää... Mutta olempa noihin tuollaisenakin oikein tyytyväinen... yrttipenkkiin nuo ruukut kyllä meinasin :)
Ja sitten tähän urakointi osioon :) Hommaan, jota en vielä pari viikkoa sitten ymmärtänyt edes ajatella... siis ei olisi kuulunut sinne To do -listalle... tai olihan siitä kai joskus puhetta kun taloon uusittiin katto, että sokkelin voisi maalata... no nyt sitten sen aloitin! Tuosta noin vaan! Kuvia varmaan tulee, kun "ennen pakkasia" tämän projektin valmiiksi saan :) ...tuo kuva on se "ennen" -kuva.
... rappauksessa kyllä olisi pari korjattavaa paikkaa, mutta miten ihmeessä sen tekisin? ...on pikkasen haastavampi korjaus.
Neuleitakin on valmistunut, mutta niistä ei nyt jotenkin saa edes kuvia aikaiseksi... taitavat olla niitä talven juttuja :)
Ja tämä yökukkuminen olisi myös nyt lopetettava... öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti