60°06,5‘N 25°24,8‘E

 

... retki Söderskärin majakalle. Ja noille saarille. Yhdessä Tyyn, kummityttö Venlan ja Johanna-ystävän kanssa. Teemavärinä turkoosi ;) ... Odotuksissa ilmaa, kallioita, veden pärskeitä, aikaa... valokuvia, neulomista... toteutui, mutta....

... neulomisesta ei meinannut tulla mitään kun sää oli jokseenkin kostea ja tuulinen. Lanka ei meinannut luistaa puikoilla saati sormissa. Laiva keinui takapuolen alla niin, että ei välillä penkillä meinannut kestää!

Edellisenä päivänä oltiin retkeilty Helsingin lankakauppoja ja Villavyyhdestä sain viimein hankittua puikot vanhojen katkenneiden tilalle ja pystyin aloittamaan uuden neuleen Louhittarenluolan Lemminkäinen langasta (jonka hankin keväällä Kerästä yhden toisenkin vyyhdin kanssa!...kolmannen ...ja oikeastaan vähän useammankin kanssa!). Ihanan ohutta ja täyttä silkkiä. Väri on kovin epätyypillinen minulle, josta Tyykin huomautti! Mallikin muuttui viimehetkellä, kun Priimasta bongasin mainion vauvan nutun, jonka mallia nyt sovellan aikuisten kokoon... työ edistyy, mutta hitaasti... kuvia sitten kun valmistuu toivottavasti joskus.

Johanna aloitti jälleen uuden neuleensa niin käsittämättömän ihanan värisistä alpakoista... taisimme himoita toistemme neulomuksia ja olla välillä kovin tyytymättömiä omiin projekteihin. Mutta samalla jokseenkin tyytyäisiä kuitenkin?

No nuo meidän tyttäret kuvasivat... Tyylipäiväkirjoihin eivät kuitenkaan näitä kovin saman tyylisiä asuja ikuistaneet, joten ovatpa täällä muistoina. Milloin näistä meijän Pinnessoista kasvoi tällaisia ihania isoja tyttöjä <3

 

 

Söderskärin majakka on siis tuollainen 150-vuotta vanha nykyisin pimeä majakka. Alue on kuulemma maailmanlaajuisesti tärkeä merilinnuston suojelu- ja tutkimusalue (en ole mikään lintuihminen...) ja nyt emme siis päässeet viereiselle luotsisaarelle, kun oli vielä liikkumisrajoituksia. Mutta onneksi aikakaan ei olisi riittänyt. Alueen rakennuksia, vanhoja asuintiloja ja luotsiasemaa kunnostetaan juuri ... olisin voinut jäädä sinne vaikka kuukaudeksi ruokapalkalla töihin!

 

 

 

 

 

Söderskärin majakka olisi kuulemma täysin toimintakuntoinen, jos vain lupa valon sytyttämiseen olisi. Vanha, kaunis, ehjä ja rakastettu... Siis tuo valo. Kunnostustahan tuo itse rakennuskin tulee jossain vaiheessa tarvitsemaan kun noissa karuissa oloissa on 150 vuotta törröttänyt.

 

Ylös majakkaan pääsi vielä... toivottavasti jatkossakin. Huhujen mukaan ainakin joku majakka on jouduttu sulkemaan yleisöltä kun siitä puuttui varauloskäynnit. Hassua. Surullista jos näin käy. 

 

Muumipappakin lienee vieraillut Soderskärissä retkillään. Majakasta on ollut näköyhteys myös Muumitalon esikuvana pidettyyn -40 räjäytettyyn Glosholmin majakkaan :) ... Mutta todellisuudessa se vierailija lienee ollut kuitenkin Tove Jansson...

 

 

Kiipesin majakkaan ... jalatkin toimivat, eivätkä hyytelöityneet korkeudesta. Kuljin myös sillä tutusevalla sillalla noiden saarien välissä... ja jalkani toimivat sielläkin! Siinä oli minun Linnanmäkeni :D Korkeat paikat eivät siis ole minun juttujani, kun jalat eivät kestä. Vaikka miten järkevästi yritän ajatella, niin eipä yleensä onnistu... Nyt onnistuin!

Nuo kalliot sitä vastoin ovat jotain... jotain jota en näköjään osaa kuvailla... ne vaan on.

 

 

... ja nuo värit. Kaiken harmauden ja värittömyyden keskellä oli värejä, värejä ja värejä.

 

Ihana reissu. Vain aikaa saarella olisi voinut olla enemmän. Ensi vuonna yöksi?