Niin, mettässä rankoja siivoomassa. Liittyy tää tuohon asumisen teemaan siten, että aikanaan näillä lämpiää meidän sauna... ja koti :) Voi sitten saunan lauteilla muistella miten älytön urakka oli ja kuinka mukavaa mettässä oli hiki päässä rehkiä. Eikä hirvikärpäsiäkään ollut kuin muutama!
Vaikka sitä ei ihan itsekkään voi oikein ymmärtää, niin tuo vesurin kanssa huhkiminen on ollut aina mun juttu. (Luulen sen liittyvän isääni, vaikkei hän mikään metsuri ollutkaan. Mettässä saa vain olla, arjen harmistukset unohtuu. Ja kun on vesuri kädessä, niin ei ole edes jouten!) Ja tietysti mettässä oleminen on ihanaa, vaikka tuo mettä näyttääkin nyt lähinnä hävitykseltä!
Mutta nää kuvat taas ovatkin sitten jo enemmän niitä juttuja, joita kuvittelin jakavani.
Mikä riemu olikaan etsiä kaikista suurinta hirven jättämää jälkeä. Tässä lienee suurin löytö ... ja neidin siro 35 numeroinen saapas :) Ja puolukoita, niitä on nyt paljon! Ja ne on hyviä. Ja suuria. Tyynekin keräsi ja keitti omat hillot heti mettästä päästyään. Askarteli myös etiketit purkkien kylkiin, että minä en niitä vahingossa söisi, vaan voisin syödä sitten niitä omiani... näin meillä. Tämä puolukka innostus ei kyllä mennyt sekään suunnitelmien mukaan, sillä olin päättänyt pitää marjavapaan vuoden. Mutta kun näitä näkee, niin eihän niitä mettään voi jättää. Pihassa on sitäpaitsi valtavasti omenoita. Puolukan ja omenan yhdistelmä on niitä minun suosikkeja... lähes miten vain valmistettuna.
Tässäpä loistava siirtymä seuraavaan. Se ei ole edelleenkään minun tekemäni. Sen tekijän olen kyllä tehnyt muutama vuosi takaperin :)
Voi tätä äitinä olemisen ihanuutta. Tyyne virkkasi tuollaisen korin. (Vaikka yritin väittää, että tekisi jotain vähän helpompaa - olin täysin väärässä!) Ja tuohon koriin kerätään omppuja pihalta ja vain parhaita. Tuolla se keittiön pöydällä on saanut olla kunnia paikalla nyt muutaman päivän. Ja aina aamulla sitä katsellessa tulee hyvä mieli. Tyynen tekemä, minun Tyynen.
Seuraava kori on kuulemma omaan käyttöön ja siitä tulee valkoinen jossa punainen reuna. Nämä kuteet Tyyne sai Inkulta (siltä "mummon kaverilta") ja näköjään ihan oikeaan osoitteeseen meni :)
Tällaiset tarinat tänään. Seuraavassa voisin kertoa jostain omasta projektistani... vai esittelisinkö miten monta metriä lankaa varastoistani löytyy... ja mitä laatua ne ovat?
Rankamettä, käsityötä parhaasta päästä :) Ja terveiset Tyynelle, haastetta pitää virkkaustöissä olla! Mahtavaa! (Niin, luulen että metrit ei riitä. Pitää laskea kilometreinä... ne langat siis.)
VastaaPoista