Niin. Maan alla. Viime keväällä, viimeisten lumien sulaessa, kävin Tanhuvaaran urheiluopistolla äidin roolissa. Tämä tarkoitti, että oli hyvin aikaa liikkua myös lähialueen metsissä. Opiston takaa, Purnuvuoren laelta, löytyi 2. maailmansodanaikainen kahden tykkiaseman patteri. Toinen näistä tykkiasemista on kunnostettu. Vähän liian siisti ja hengetön näin valokuvaajan silmin. Toinen sensijaan oli lumoava paikka. Tai yksin ollessa kyllä aika karmiva! Valitettavasti myös puuosiltaan täysin pehmeä. Paikalle ei ole myöskään opasteita, mutta kartasta merkki kyllä löytyy. Ja perille vie polku. Bunkkerin pienistä ikkunakoloista (eivät muuten ehkä ole "ikkunoita") siivilöityvä valo lumosi niin, että voitin sisäiset mörköpelkoni.
Harmikseni en ottanut jalkaa kameraan mukaan ja vähän väärällä objektiivillakin olin varustautunut matkaan. Mutta ei anneta sen haitata. Tänne menen kyllä vielä uudestaankin. Ehkä kuvaan siellä jotain muutakin kuin tuhjää tilaa ja valoa.
Eilen tutkin kuvakansioitani ja nämä kuvat tulivat siellä vastaan. Tänään tänne blogiin valikoitui vain nämä kaksi hyvin harmaata kuvaa. Jotenkin ei ollut yhtään värikäs päivä. Niin. Itsenäisyyspäivähän tännään on. Kynttilän valoa hämärässä.
Paikka ei muuten ole kokonaisuudessaan näin harmaa, vaan uskomattomia oransseja, vihreitä ja ruskeita löytyy myös! Niitä sitten ehkä värikkäämpänä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti