Mustaa, mustaa ja mustaa

 ... siis valitsen aivan liian usein mustaa. Etenkin jos valittavana on valikoima mitä ihanimpia värejä. Muutama viikko takaperin olin äitini kanssa käymässä Nurmijärvellä ja paluumatkalla poikkesimme Lahdessa Kärkkäisellä. Paikkaan jonne en koskaan kuvitellut poikkeavani. Käynti kuitenkin kannatti, sillä siellä oli mitä ihanin valikoima Dropsin lankoja. (Novitaakin oli, mutta en niitä lankoja koskaan tule hankkineeksi.) Sukkalankoja - liian paljon ihania värejä, jotta olisin osannut valita. Villa lankoja - liikaa myös. Alpakoiden väreistä puhumattakaan. No mitä valitsin. Mustaa boucle alpakkaa. Jos tänne voisi näytteen langan tunnusta antaa, tekisin sen. Kirjoittaa sitä en osaa. Mutta siis taivaallista mustaa on. Lanka "puhuikin heti minulle" eli kertoi mitä siitä pitää tehdä. Näin ei yleensä käy, vaan neulon langat useampaan kertaan. Ja neuleita on kesken useita... olen ns. posessineuloja.

Tuo toinen kuva on noita virityksiäni, joita  olen joskus junassakin saanut selitellä kanssamatkustajille. Koska kaikki neulemerkkini häviävät olen alkanut merkata tarvittavat kohdat noilla hengettömillä pinneillä (vai miksi niitä nyt kutsutaankaan). Tätä neuletta teen lyhennetyillä kerroksilla, joten merkkailen niitä.

Toinen musta prosessissa oleva neule on tuollainen Marks & Kattenssin Linen langasta neuloutuva juttu. Tämä lanka kuuluu ehdottomiin suosikkeihini! Kaapissa on tästä langasta turkoosi neuletakki ja työkavereidenkin neulomuksiin tämä lanka on tiensä löytänyt. Ostoksilla olen käynyt Oulussa, mutta toki tätä muualtakin saa :).  Toukokuussa kävimme Hollannissa ja siellä yhdessä liikkeessä oli kallis, ihana neule. Malli jäi kummittelemaan mieleeni ja lopulta päätin purkaa tästä langasta aloittamani neuleen (jo toisen kerran)  ja tehdä jälleen uuden. Oikeastaan muuta samaa ei tähän omaan versiooni tule kuin ajatus laskostamisesta. Neulon suuren suorakaiteen muotoisen kappaleen joka sitten muotoilen laskostamalla. Neuleen valmistuminen on tuskallisen hidasta - koska on kamalan tylsää neuloa vain aina oikein suoraa pötköä.

Mutta onpa minulla jotain valmistakin ja ihan ensimmäisellä neulomisella! Veljeni parempi puolisko vinkkasi tarvitsevansa sellaiset (näytti kämmenestä kyynärpäähän) villaviittansa kanssa. Mustat, tai ei ainakaan kuviolliset. Varastossa ei mustaa lankaa ollut (josta kyllä yllätyin!) joten sain luvan astella lankakauppaan ihan oikean tarpeen kanssa! Mielessäni etsin jotain kaunista, pehmeää, ohuehkoa lankaa, mutta sitten käteeni osui Tekstiiliteollisuuden Taiga lanka niin suunnitelmat muuttuivat. Lanka suorastaan huusi hyllyllä, että Ota minut! Ja niin meni viikko ja "sellaiset" oli valmiina. Sellaiset on muotoon neulottu ja tuossa kämmenselän puolella risteilee palmikko. Kuten yleensä aina, tämäkin malli on omasta päästä. En "osaa neuloa mallin mukaan"...

 

Vaikka juttu olikin kovin musta on syskyssä tuon sateen ja harmauden keskellä kuitenkin värejä kovin paljon ainakin omenapuun alla. Jatkan niiden parissa :) ...tällä kertaa kuivaamalla.

lähti lapasesta....

... jälleen... tuo kirjan nimi on ehkä parhaita mitä aikoihin olen tavannut. On usein juuri tuollainen olo. Tietysti olen seuraillut tuota MadeByMyself  blogia ja ihastellut noita neuleita. Niin myös tuota kirjaa, joka on mielestäni kaunis ja mukavan tuntuinen kädessä (joka on muuten minulle ihan älyttömän tärkeä kirjan ominaisuus!). Olin kuitenkin päättänyt, että nyt en enää osta uusia kirjoja (enkä lehtiä), mutta kuten jo arvata saatatte, niin ei taaskaan käynyt. Kampaajalta tullessa poikkesin kauppaan ja kirja oli alessa... ja lähti meille.

Parasta kai pyrkiä noiden kirjaostostenkin kanssa harkintaan. En niitä kuitenkaan voi vastustaa...

Meille lähti myös kirpparilta kassillinen pellavalankaa (hävyttömän halpaan hintaan) sekä tuiki tarpeellisia Fiskarssin lusikoita, haarukoita ja veitsiä. Nekin mielestäni eddullisesti. Kaikki mukavia kädessä. Se, että en nyt ihan välttämättä tarvinnut noita ruokailuvälineitä ... saati tuota pussillista pellavia ... kertoo kyllä, että taisi lähteä lapasesta todella :)

Nyt vain pohdin, että mitä noilla pellavilla teen. Ensimmäinen ajatus oli, että sitä on sen verran paljon, että taidan tuftata... mutta voisi niistä virkatakin. Siitäpä sitten toisen kerran. (Ettekä nytkään saaneet nähdä mitään tekemisiäni)

Just näin tän suunnittelin...

Niin. Näin en siis todellakaan suunnitellut tätä blogia pitäväni, tai siis ainakaan näistä asioista en kuvitellut olevan mitään sanomista. Mutta jotenkin tää kuuluu näihin mun juttuihin. Eli viimeiset vapaat on menny pitkälti näissä merkeissä...

 

Niin, mettässä rankoja siivoomassa. Liittyy tää tuohon asumisen teemaan siten, että aikanaan näillä lämpiää meidän sauna... ja koti :) Voi sitten saunan lauteilla muistella miten älytön urakka oli ja kuinka mukavaa mettässä oli hiki päässä rehkiä. Eikä hirvikärpäsiäkään ollut kuin muutama!

Vaikka sitä ei ihan itsekkään voi oikein ymmärtää, niin tuo vesurin kanssa huhkiminen on ollut aina mun juttu. (Luulen sen liittyvän isääni, vaikkei hän mikään metsuri ollutkaan. Mettässä saa vain olla, arjen harmistukset unohtuu. Ja kun on vesuri kädessä, niin ei ole edes jouten!) Ja tietysti mettässä oleminen on ihanaa, vaikka tuo mettä näyttääkin nyt lähinnä hävitykseltä!

 

 

 

Mutta nää kuvat taas ovatkin sitten jo enemmän niitä juttuja, joita kuvittelin jakavani.

 

Mikä riemu olikaan etsiä kaikista suurinta hirven jättämää jälkeä. Tässä lienee suurin löytö ... ja neidin siro 35 numeroinen saapas :)  Ja puolukoita, niitä on nyt paljon! Ja ne on hyviä. Ja suuria. Tyynekin keräsi ja keitti omat hillot heti mettästä päästyään. Askarteli myös etiketit purkkien kylkiin, että minä en niitä vahingossa söisi, vaan voisin syödä sitten niitä omiani... näin meillä. Tämä puolukka innostus ei kyllä mennyt sekään suunnitelmien mukaan, sillä olin päättänyt pitää marjavapaan vuoden. Mutta kun näitä näkee, niin eihän niitä mettään voi jättää. Pihassa on sitäpaitsi valtavasti omenoita. Puolukan ja omenan yhdistelmä on niitä minun suosikkeja... lähes miten vain valmistettuna.

 

Tässäpä loistava siirtymä seuraavaan. Se ei ole edelleenkään minun tekemäni. Sen tekijän olen kyllä tehnyt muutama vuosi takaperin :)

 

 

 

Voi tätä äitinä olemisen ihanuutta. Tyyne virkkasi tuollaisen korin. (Vaikka yritin väittää, että tekisi jotain vähän helpompaa - olin täysin väärässä!) Ja tuohon koriin kerätään omppuja pihalta ja vain parhaita. Tuolla se keittiön pöydällä on saanut olla kunnia paikalla nyt muutaman päivän. Ja aina aamulla sitä katsellessa tulee hyvä mieli. Tyynen tekemä, minun Tyynen.

Seuraava kori on kuulemma omaan käyttöön ja siitä tulee valkoinen jossa punainen reuna. Nämä kuteet Tyyne sai Inkulta (siltä "mummon kaverilta") ja näköjään ihan oikeaan osoitteeseen meni :)

 

Tällaiset tarinat tänään. Seuraavassa voisin kertoa jostain omasta projektistani... vai esittelisinkö miten monta metriä lankaa varastoistani löytyy... ja mitä laatua ne ovat?

Aloitus

Enpä voi muuta sanoa, kuin että kiitos Johanna (silmukointia blogin takaa) että tämänkin aloitin :) ...sama ystäväni "pakotti" muinut aikoinani myös FB:n käyttäjäksi...

Olen siis kuitenkin muutaman vuoden miettinyt blogin perustamista, mutta en ole antanut itselleni siihen lupaa. Jo siksikin, että kirjoittaessani teen virheitä... enkä niitä korjaile... ja käytän aivan liikaa näitä kolmea pistettä. Mietin myös miksi ylipäätään kirjoittelisin julkisesti. Mutta nyt siis aloitan.

Tarkoitukseni on kirjoitella tekemisistäni. Ne liittyvät paljolti silmukoihin, mutta myös paljon muuhun käsillä tekemiseen. Asustelen vuoden -52 taloa tytttäreni kanssa joten siinäkin riittää puuhaa ihan kiitettävästi. En myönnä sisustavani, mutta ympäristöllä on merkitystä. Siis erilaisia taloon liittyviä projekteja on varmaankin tulossa. Ja sitten on tuo piha ... puutarha... ilman sitä en varmaan voisi elää ... tai olisi ainakin neulottava älyttömän paljon enemmän :)

Ja valokuvia ... jospa niillä saisin välitettyä pienen palan flowtani myös muille :)



Tyynen pihasuunnitelma vuodentakaa... edelleen  ihana ja ajankohtainen!