Joulu alkaa olla paketissa...

...tosin meillä joulu kestää aina loppiaiseen, jolloin kuusi kannetaan pois. Tänä vuonna joulua vietimme ihanan hiljaa. Rauhassa. Pääasiassa kolmen naisen, kolmen sukupolven, voimin. Istuen, jutellen, syöden ja käsitöitä tehden. (Saimme lahjaksi television jota kyllä tuli katseltua myös!) Kaikki turha oli karsittu pois. Joulukoristeetkin karsin minimiin ja laitoin niitä kassillisen kiertoonkin. Siitäkin tuli hyvä mieli. Jouluruoat olivat hyvin perinteiset, joskin karsitut ja kalaisat. Herkkuja ei nyt tehty (jos pipareita ei lasketa), mutta niitä tuli lahjaksi juuri sopivasti. Kummitytön herkulliset suklaakeksit maistuivat erityisen hyviltä. Kiitos!  

 

Tyyne huolehti nytkin, että piparit tuli tehtyä ja koristeltua ruhtinaallisesti! Piparimuotit ovat yksi heikkouteni. Kuuluvat niihin ihmeellisiin tapoihin, että joka joulu on ostettava yksi uusi. Nyt se oli Marimekon hauki. Muutama vuosi sitten kävimme "piparimuotti taivaassa" Sveitsissä. Kaupassa jonka seinät olivat täynnä mitä erilaisimpia muotteja. Mukaan tuli silloin muutama :)

Piparitaloa ei nyt rakennettu. Tehtiin tällainen metsä.
Marimekon kuuset ja piilossa karkkia syövät oravat.
Ja tietysti muutama pupu...

Hahaa! Leivoimme kuitenkin! Tässä vinkki myös muille. Piparitaikinan jämät piirakkavuokiin, pohjalle omenasosetta ja päälle rahkaa (valkosuklaa-lime). Koristeeksi vielä pipari. Paistaminen ja päälle herkuttelu! Nam. Olivat hyviä!

Paljon muita joulukoristeita meillä ei kynttilöiden lisäksi ollutkaan kuin kuusi. Kuuseen olen vuosittain ostanut jonkin uuden koristeen. Marimekon joulupallot parin vuoden takaa. Mokon enkelit ehkä jo 10 vuotta sitten. Muuten koristeet ovatkin pääosin olleet kirkkaita lasisia. Erityisen ihastunut olen ollut noihin lasipalloihin, joita löysin kirpputorilta vuosi sitten pienen korillisen muutaman euron hintaan. Olin juuri käynyt Pentikillä toteamassa, että en niitä alesta saanut. Onni oli silloin mukana!

Toisen hankinnan olen näköjään tehnyt myös sen piparimuotin lisäksi. Se on tämä PartyLiten ihanuus,  joka jäi hankkimatta vuosi sitten. Nyt sen lahjakortilla raaskin ostaa. Mustaa keittiönpöytää vasten täydellinen! Ja taivas, josta paistaa kaupungin valot... 

Luonto oli talvinen ja omalla pihalla tuli vietettyä myös paljon aikaa ... lumitöitä tehden... valoisaan aikaan, mutta myös pimeällä... minne lie kaikki talven lumet saan taas mahtumaan. Kameran kanssa olen ollut nyt myös enemmän liikkeellä. Mukavaa on ollut. Tosin nyt olen huomannut, että 8 vuotias järkkärini ei toimi enää kuin uusi :(

Kasvihuone ... kesähuone odottelee tyhjillään kevättä. Siellä tosin on kamina,
eli  myös talvella sinne voisi retkeillä. Syksyllä en vain jaksanut
sitä siihen asuun laittaa, että siellä viitsisi istuskella.

Vanhat sireenit taipuvat lumen painosta jo nyt. Eivät enää kestä, vaan katkeavat. Harmi.

Vanhan omenapuun takaa pilkistää koti. Nämä kuvat on otettu piiiiiitkillä valotusajoilla lähes  pimeällä pihalla. Ulkovaloja kun ei ole kun yksi kuistilla ja toinen tuossa liiterin ovella.

Serkukset puuhailee pihalla. Tyyne mieli paikassaan mökkinsä katolla...

Kalakeitto maistuu ulkoilun jälkeen. Tuossa vanhassa 2€ kirpparilöydössä ei muuta ruokaa voikkaan valmistaa. Virkkasin joululahjoiksi tuollaisia pannunalusia... itselleni myös! Valkoinen väri kuitenkin himpun verran haastava :)


Tulihan oikea sillisalaatti! Kaikki suloisen sekaisin, mutta menköön. Ehkä kannattaisi jatkossa tehdä vaikka useampi pieni juttu, vai mitä mieltä olette? Näin eivät kuvatkaan pääse oikeuksiinsa... No ehkä opin tästä jälleen jotain, tai sitten en...



 

Joulu saapuu jokaiselle...

...niin. Kyllä se saapuu, vaikka ei jaksaisi sitä erikseen rakentaa. Se saapuu sydämeen. Luoto on ollut käsittämättömän kaunis. Valkoinen! ...ja valoisa. Pimeässäkin. Ja kylmä.

Tänään en kirjoita paljon. Kuvat lähimetsästä ja uinuvasta puutarhastani kertokoot puolestani.

 

 

 

Pyhä puu, pihlajani. No ei se ole oikeasti minun, mutta sen kasvua olen
alakoululaisesta seurannut. En yhtään ihmettele miksi pihlajat ovat pyhiä puita.
Nyt se alkaa olla jo vanha ja vuosi vuodelta vinompi, mutta yhä vain kauneimpia puita lähistöllämme.
 



Mustikka kranssi tuo joulun... ainakin omaan kotiini. Joka vuosi (niin tänäänkin) olen sen torin mummoilta käynyt ostamassa (taisin kerran raaskia tehdä itsekin). Vihreänä se palvelee joulun ja sitten pääsee puutarhaan. Kuusi on ensimmäistä kertaa musta. Siis mustakuusi. Ja siinä on jopa kolme käpyä! Neiti kun kimputti aiemmin, että miksi meidän kuusessa ei ole koskaan käpyjä... Sulaa nyt tuossa kuistilla.

 

Hyasintti pysytelköön kuistilla kovin tuoksuvaisen
luonteensa vuoksi. Siellä se vähän viileämmässä
 hyvin viihtyykin!

Pienistä asioista se joulu siis tulee. Pysähtymisestä ja hiljentymisestä. Sitä teillekin toivotan!

 

 

Valoa

... valoa! Tänään on ollut taas ihmeellinen päivä. Joulu ei rakennu kotiimme mitenkään muuten kuin rauhoittuen... siis minut on vallannut täydellinen pysähtyneisyyden tila. Päivittäin saan kuitenkin jonkun asian tehtyä ja tänään se oli tämä:

Kaapissa se ehti odottaa vuoroaan jo seitsemän vuotta... meneeköhän muilla näin kauan lamppujen kiinnittämiseen? ... lampun historiasta... sillä lähes kaikilla tavaroillani on jokin historia, uusia on vähemmistö... mutta siis, lamppu on ostettu n. seitsemän samanlaisen kanssa Ekotorilta vuosia ennen kuin tämän yhden yksilön silloin seitsemän vuotta sitten uudelleen sähköistytin. Äitini  kanssa  pelastimme nämä kaunottaret muutaman euron  (tai markan :D) hintaan romulaatikkona. Olisi ollut kyllä mukava tietää, että mistä lamput ovat peräisin. Luultavasti jostain julkisesta tilasta? Se miksi lamppu kaapissa odotti johtui oikeastaan siitä, että tuo metallinen varjostin oli kovin kellertynyt ja en ollut spray-pulloa saanut ostettua että maalaisin sen uudestaan. Tänään oli hyvä syy lähteä ulkoilemaan ja ostaa se maali!

Tästä uudistuksesta innostuneena esittelen nyt sitten muutamaan muunkin lamppuni. Katselkoon ketä kiinnostaa :) ...kuvatkin puhelinräpsyjä :)

 

Tämä ihastus tarttui kirpparilta mukaan nyt syksyllä alle kahdella eurolla ja on nyt lämpimän eteisemme valaisija. (viileällä kuistilla on perinteinen vanha "pallovalo", kuten vessassa ja Tyynen huoneessakin) ...ei sen enempää mitään historioita, kun tähän ei oikeastaan liity mitään sen kummempaa.

 

 

Ja tämän neulontavaloni alla olen neulonut monet silmukat... ja lukenut monet kirjat. ... ja se on oikeastaan ensimmäisiä mustia asioita, joita kotiini alkoi hiipiä pikkuhiljaa. Kirpparilta tämäkin. Olisi teininä pitänyt olla vannomatta, että kotiini ei sitten koskaan tule mitään mustaa! Ei ainakaan nahkasohvaa... no sohvaa ei ole vielä tullut, kun kesällä tuli tuo kuvassa pilkistävä valkoinen... Mutta ei ne mustat nahkasohvatkaan hullummille nykyään tunnu...

 

 

Ja tämä lamppu on sitten jalkalamppu... joo :) Se on peruja Isolta I:ltä ja isäni (veli V:n) kautta tullut omaan kotiini. Sitä on aina, oman muistini kantaman päähän, peittänyt oranssi kankainen varjostin, mutta en itse sitä siinä ole koskaan pitänyt sillä alla on kaunis (muovinen) varjostin joka suuntaa valon kattoon. Varsi on päällystetty nahkalla ... joka tahtoo jo hapertua... varmaan kannattaisi öljytä? Onko kenellä tietoa?

 

Näin valoisissa tunnelmissa jäämme odottamaan seuraavaa raapustustani, joka saattaa liittyä lintuihin ;) ... vaikka joulu ihmisenä itseäni olen aina pitänyt, ei edelleenkään mitään joulusta!

 

Varhainen aamu

... metsä, kamera ja minä. Milloin viimeksi näin olen jaksanut tehdä. Nyt jäi lumityöt odottamaan (eilisetkin) ... ja kaikki muutkin hommat, mutta hyvä niin.

Asumme aivan luonnonsuojelualueen vierellä. Lähes kaupungin keskustassa. Metsä alkaa parin talon päästä. Metsässä on joki, jolla on seitsemän nimeä. Tuon joen yhteen mutkaan kahlasin lumisia polkuja pitkin. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. En ollut mihinkään tyytyväinen.

Pian huomasin taas maalaavani kameralla... kuvat siis tehty kameralla, koneella vain pieni väritasapainojen tarkistus....

Nämä maisemat vaativat, että lähden toistekkin... eivät nekään meinanneet tulla sellaisiksi kuin yritin. Mutta ovat nyt kuitenkin pehmeitä ja rauhallisia... unenomaisia... Tuo ylempi kuusikko kyllä vie mieleni alpeille... tuli melkein alppien kaipuu :) ...siis ei vieläkään oikein sitä mitä kaipasin... liian esittävää... liikaa kaikkea... niinkuin elämässä nyt tuntuu olevan. 

Tällaisia pintoja, rytmejä, onnistuin tekemään useampiakin. Ja näissä on juuri sitä, mitä yritin saadakkin aikaan. Onnistuin! Tosin näissä tänne lataamissa kuvissa on resoluutio ja kuvan koko pienennetty niin, että kuvat kyllä siitä aikalailla kärsii... mutta toivottavasti tavoitatte näistä sen, minkä minäkin. Liekö pääni sisältö nyt juuri tämän näköinen? 

Ja lopussa helmeni. Vai mitä mieltä olette? Itse olen myyty... Saako omista otoksistaan olla näin innoissaan?... Saa... tällaisia mielenmajoja...

Rauhaisaa toista adventtia kaikille, muistakaa myös pysähtyä ja nauttia hetkestä.

Me mennään tänään laulamaan lasten kauneinpia joululauluja.

Itsenäisyyspäivä

... ja voihan himmeli! Tässä on sitten tulos siitä, mitä tapahtuu kun kaikki loksahtaa kohdalleen... tai sitten ei...

Kaikki alkoi oikeastaan pari viikkoa sitten, kun olin työ reissussa Helsingissä julkaisemassa uusinta tuotostamme Johannan kanssa... paluumatkalla pysähdyimme iltapalalle Lahteen ja poikkesimme kirjakauppaan... ja mitä sieltä löysin. Eija Kosken Himmeli-kirjan! ... ja hintakin oli tipahtanut roimasti... Kirja lähti matkaan sillä ajatuksella, että kun SITKUN aika koittaa, niin teen taas himmelin... Ensimmäisen himmelini olen tehnyt pienenä alakoululaisena... nuo himmelit ovat jotenkin niin upean lumoavia hiljaisella liikkeellään. Jotenkin ne ovat tuntuneet myös pyhiltä... mitä se sitten lieneekin.

Toinen asia joka johti tähän himmelöimiseen oli nuo origami tähdet (edellinen raapustus)... monet lukijani ovatkin niitä jo taitelleet tai ainakin suunnitelleet taittelevansa... Etsin uusiin tähtiin vanhoja nuotteja kirpparilta huonolla menestyksellä. Löytyi vain yksi virsikirja. Ostin sen.

Lopullisen sysäyksen himmelöimiseen sai ajatus, että nyt en kertakaikkiaan jaksa muuta. Rullailin sivut pilleiksi (ohjeen mukaan 450kpl, koko kirja!) ja valitsin malliksi pyöreän himmelin. Aikaa menikin sitten lopulta vain eilinen ilta ja tämä aamupäivä!
 

Arvatkaa vaan, että onko himmeli kiitollinen kuvattava...
 tänään ei kuvista tullut millään yhtään mitään...

Lumoavia hetkiä Itsenäisyyspäivään! Meillä ohjelmassa pikku sudarin partiolupaus...

Joulukuu

 ... ja ei tullut tänne joulukalenteria, vaikka niin jotenkin kuvittelin tekeväni. Rankka vuosi on väistämättä vaatinut veronsa. Lupasin olla itselleni armollinen ja en nyt sitten tästäkään tekemättömästä ajatuksesta sen enempää harmistu.

Takkatulen räiskyessä lueskelin muutama ilta sitten seuraamiani blogeja ja sattui silmään tällainen aivan ihana origami tähti. Tässä ohje. En ollut hävittänyt vielä viimeisiä sivuja tuosta Kettu Repolainen kirjasta (jolla tapetoin aiemmin) ja vääntelin viimeiset sivut tällaisiksi ihaniksi tähdiksi! ...tosin vanha ja hapero paperi ei meinannut enää tällaiseen työskentelyyn suostua... tulipa kuitenkin mahottoman ihania.

 

Jaksaminen on siis ollut välillä vähän kehnonlaista ja olen viettänyt paljon aikaa sohvalla neuloen... kynttilöitä poltellen ja pimeyttä katsellen... Sain kuitenkin viritettyä ikkunaan vuosia (vuodesta 2001!) hyvin palvelleet jouluvaloni... ja maalailin niillä sitten tällaisia... 

 

 

Kaikille ystävilleni iloksi ja kiitokseksi. Pienissä ilonaiheissa on suurempien alku. <3

lämmintä niskaan...

No nyt tulee neuloosin tuotoksia oikein urakalla! Esittelyyn pääsi jo jonkin aikaa viimeistelyä odottaneet huivit ja yksi viime talven suosikeistani. Olen jokseenkin ylpeä itsestäni, että näin moni neule valmistui viimeinkin. Neulontaprosessissa kun minua kiinnostaa nuo silmukat ja neulon langat usein moneen kertaa... ja viimeistely sitten jääkin....

Ensimmäisenä siis viime talven suosikkini. Ihastuin tuohon lankaan jo muutama vuosi takaperin. Lanka on Araucanian polyamidilla vahvistettua villalankaa... josta sukkia olen yleensä neulonut, mutta tämän langan värit eivät kuulu kengän sisään...

 

Huivi on siis tuollainen lenkki ja alemmasta kuvasta näkyy sidos tarkemmin... en kyllä yhtään muista mistä olen tuon sidoksen napannut... vai tuliko kokeilun kautta?

Toinen jo syksyllä käyttöön otettu huivi on neulottu paikallisen lankaliikkeen ale-korista napatusta Rowanin summer tweed langasta. Lanka on ihanan silkkistä (70%). Väri oli mielestäni tavattoman "kalju", mutta mitä pidemmälle syksy eteni, sen enemmän olen huivin väristä pitänyt. Inspiraation mallista sain 100% rain blogin Veeran huivista. Inspiraation siksi, että huivi on neulottu kuvasta, joka oli jäänyt mieleeni tuosta blogista. Yleensäottaen voisin joskus lukea noita ohjeita, niin ei kaikkea tarvitsisi itse ajatella...

Tämän seuraavan huivin idean nappasin joskus kierrellessäni ystäväni kanssa kauppoja... sitä ei niin usein tapahdukaan. Malli oli ihanan kesäinen laskeutuva hartiahuivi... no, minun on sitten aivan kaikkea muuta. Kesällä aloin siivota lankavarastoja ja löysin pussillisen pääasiassa Pirtin kehräämön villalankoja, mutta seassa olikin myös itse kehräämiäni lankoja. Mikä ihana yllätys! Viime talven kovat pakkaset mielessä neuloin noista langoista vilukissan huivin. Ensi talven pakkaset eivät nyt minua vaivaa! ...no, neuloin tämänkin huivin kahteen kertaan... ensimmäinen oli liian pitkä... Huivin päissä on tuollaiset solmiamisnauhat  ja se on neulottu noin niinkun "väärinpäin" huiviksi... poikittain?

 

Tässä alemmasa kuvassa näkyy yksi raita tuota itse kehräämääni harmaata lankaa... olisipa ihana kaivaa rukki vintistä ja tehdä lankaa pitkästä aikaa. Kehräämään minut on muuten opettanut vuosia sitten Mustosen Raija Raijan Aitasta...

 

Seuraava huivi, tai miksikä tuota nyt kutsutaan... keeppi... on myös neulottu ale langoista. Rowanin Savannahista. Lanka on aika kivan näköinen... tuollainen nauhalanka, joka on "siksakattu" vielä lopuksi. Puuvillaa ja silkkiä. Innostuin noista lyhennetyistä kerroksista niin, että kokeilin kaikenlaisia juttuja, kunnes tämä rupesi syntymään... ja kun vielä keksin varastosta nuo aivan täydelliset napit! Keepin saa puettua monin erilaisin tavoin, kun napittaa sitä eri napinläpiin.... Helma ja pääntie mutkittelee vähän miten sattuu...

 

 

 Tässä nää täydelliset napit... ja neulospintaa...

... ja viimeinen kuva onkin sitten vielä keskeneräisestä työstä...( joita nyt sattuu olemaan tällä hetkellä aika monta, paha neuloosi päällä)... lankaa jäi vielä kerän verran (purettua) joten päätin neuloa siitä vielä tuollaisen mutkahuivin... johon saatan ommella muutaman napin... tai jos en sitä pura ja keksi jotain kivempaa neulottavaa...

Isänpäivää ja varhaisia muistoja

Jälleen on tämä päivä vuodesta, jolloin tulee muisteltua omaa isää. Isäni koin tarinankertojana ja kuuntelijana. Oman tiensä kulkijana. Tukijana. Käsittämättömänpitkähermoisena. Vain kerran sain hänet suuttumaan kun teininä oikein kunnolla testasin. Silloin lensi tomaatti seinään. En unohda sitä ikinä. Itsestään hän ei numeroa tehnyt.

Selailin vanhoja valokuvia ja poimin sieltä muutaman otoksen tännekin. Mietin kuvia selatessa, että miten ne liittyvät oikeastaan tähän blogiini... no isän kanssa tehtiin kaikenlaista. Asioita, jotka ovat edelleenkin kovin merkityksellisiä omassa elämässä.

Keskimmäisessä kuvissa ollaan mökillä ja rakennetaan saunan perustuksia. Tekemässä yhdessä. Isä tasoittaa ja minä kaivan kuoppaa. Oikealla katsellaan niemessä ohi ajavia laivoja. Silloin vielä laivat kulkivat säännöllisesti Anttolassa. Veneiden tarkkailu kuuluu edelleenkin mökkeilyyn... tosin tuossa niemessä istuskelee mielellään ihan muutenvaankin. Mieli lepää ja voimaantuu.

Olen usein miettinyt, että liittyykö noihin päiväuniini (vasen kuva) varhaisin oma muistoni. Vieläkin koen kuulevani nuo äänet. Rakentamisen äänet. Talkooporukan puheet. Kuva tietysti tukee muistoa, mutta juuri tuo äänimaailma on voimakkaana edelleen mielessäni kun katson tätä kuvaa. Mökkeilyn äänet... tai äänettömyys... ovat kovin kiehtovia vieläkin. Mökillä on aikaa kuunnella... ja muistella.

Sytytän kynttilän jälleen isän muistolle... ja kaipuulle.

Kettu Repolaisen seikkailut ja TALVI

Meillä on yläkerrassa yksi suuri huone ja yksi pieni. Minä majoitun tuossa pienessä ja siinä suuressa on  Tyynen valtakunta sekä yhteinen työsketelypöytämme. Tilaa on jakanut kaappi, jonka selkämys on ollut aivan kamalan näköinen. No eipäs ole enää! Yhdessä tapetoimme sen vanhan kirjan sivuilla... Kettu Repolaisen seikkailuilla (Markus-sedän kertoilemana). Kirja oli jo vanha (1941), irtolehtinen, teippailtu ja roskiksesta pelastettu. Kaappikin jo jatkoajan saanutta mallia... joku aika takaperin maalasin sen ja en raaskinutkaan laittaa sitä kiertoon.

Kellarin komerosta löytyi vielä elossa olevaa tapettiliimaa ja aloitimme työt. Tyyne levitti liisteriä ja minä ladoin sivuja Tyynen ohjeiden mukaan kaapin takaseinään. Haasteita hieman aiheutti, kun takaseinässä oli valkeaa paperia levypinnan päällä... olisi kannattanut ottaa pois... mutta en sitten ottanut.... levy ei myöskään ollut yhtenäinen, vaan kolmesta osasta nidottu...   

 

 

Lomalaisella on lomalaisen tukka... mutta välillä piti toki lukea, tarina oli kovin mielenkiintoinen... Paperit tuossa vielä märkiä ja siksi näyttävät kovin ryppyisiltä. 

 

Tässä valmista... en malttanut odottaa kuvauksen kanssa huomiseen ja nyt kuva tuollainen hämärä... ja "tapetti" näyttää jotenkin kirjavalta, mitä se ei oikeasti kyllä ole... Kaapin päällä on minun ja veljeni vanha (huutokaupasta äitini hankkima) Jukka-leikkiauto.

Mutta: Talvi on ainakin käväisemässä täällä! Aamuiset työmatkat venyivät viime viikolla, kun piti ihailla kuinka luonto oli käsittämättömän kaunis...  Ja tietysti en aamutokkurassa kameraa muistanut mukaani napata (yhtenäkään aamuna!), vaikka olin sen jo oven eteen illalla valmiiksi laittanut... Nää on räpsitty kännykällä... sormet kohmeessa...

 

... No, tuo pullo ei nyt ole ehkä kaunis ajatus, mutta jotenkin sekin kauniilta näytti... Töihin meno reitistäni n. puolet kulkee tällaisessa kauniissa puistossa ja nautin etenkin näistä syksyn ensimmäisistä pakkas aamuista.

 

 

Ja tänään kävimme perinteiseen tapaan kävellen äänestämässä... ihanassa talvisessa säässä.

 

Kaiken tämän muun tohinan keskellä olen kärsinyt pahasta neuloosista... aloittanut ainakin viisi erilaista projektia... saanut niistä valmiiksi vain tämän... "varasto alpakoista" neulotun myssyn...