Asumme aivan luonnonsuojelualueen vierellä. Lähes kaupungin keskustassa. Metsä alkaa parin talon päästä. Metsässä on joki, jolla on seitsemän nimeä. Tuon joen yhteen mutkaan kahlasin lumisia polkuja pitkin. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. En ollut mihinkään tyytyväinen.
Pian huomasin taas maalaavani kameralla... kuvat siis tehty kameralla, koneella vain pieni väritasapainojen tarkistus....
Nämä maisemat vaativat, että lähden toistekkin... eivät nekään meinanneet tulla sellaisiksi kuin yritin. Mutta ovat nyt kuitenkin pehmeitä ja rauhallisia... unenomaisia... Tuo ylempi kuusikko kyllä vie mieleni alpeille... tuli melkein alppien kaipuu :) ...siis ei vieläkään oikein sitä mitä kaipasin... liian esittävää... liikaa kaikkea... niinkuin elämässä nyt tuntuu olevan.
Tällaisia pintoja, rytmejä, onnistuin tekemään useampiakin. Ja näissä on juuri sitä, mitä yritin saadakkin aikaan. Onnistuin! Tosin näissä tänne lataamissa kuvissa on resoluutio ja kuvan koko pienennetty niin, että kuvat kyllä siitä aikalailla kärsii... mutta toivottavasti tavoitatte näistä sen, minkä minäkin. Liekö pääni sisältö nyt juuri tämän näköinen?
Ja lopussa helmeni. Vai mitä mieltä olette? Itse olen myyty... Saako omista otoksistaan olla näin innoissaan?... Saa... tällaisia mielenmajoja...
Rauhaisaa toista adventtia kaikille, muistakaa myös pysähtyä ja nauttia hetkestä.
Me mennään tänään laulamaan lasten kauneinpia joululauluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti