sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivää ja varhaisia muistoja

Jälleen on tämä päivä vuodesta, jolloin tulee muisteltua omaa isää. Isäni koin tarinankertojana ja kuuntelijana. Oman tiensä kulkijana. Tukijana. Käsittämättömänpitkähermoisena. Vain kerran sain hänet suuttumaan kun teininä oikein kunnolla testasin. Silloin lensi tomaatti seinään. En unohda sitä ikinä. Itsestään hän ei numeroa tehnyt.

Selailin vanhoja valokuvia ja poimin sieltä muutaman otoksen tännekin. Mietin kuvia selatessa, että miten ne liittyvät oikeastaan tähän blogiini... no isän kanssa tehtiin kaikenlaista. Asioita, jotka ovat edelleenkin kovin merkityksellisiä omassa elämässä.

Keskimmäisessä kuvissa ollaan mökillä ja rakennetaan saunan perustuksia. Tekemässä yhdessä. Isä tasoittaa ja minä kaivan kuoppaa. Oikealla katsellaan niemessä ohi ajavia laivoja. Silloin vielä laivat kulkivat säännöllisesti Anttolassa. Veneiden tarkkailu kuuluu edelleenkin mökkeilyyn... tosin tuossa niemessä istuskelee mielellään ihan muutenvaankin. Mieli lepää ja voimaantuu.


Olen usein miettinyt, että liittyykö noihin päiväuniini (vasen kuva) varhaisin oma muistoni. Vieläkin koen kuulevani nuo äänet. Rakentamisen äänet. Talkooporukan puheet. Kuva tietysti tukee muistoa, mutta juuri tuo äänimaailma on voimakkaana edelleen mielessäni kun katson tätä kuvaa. Mökkeilyn äänet... tai äänettömyys... ovat kovin kiehtovia vieläkin. Mökillä on aikaa kuunnella... ja muistella.

Sytytän kynttilän jälleen isän muistolle... ja kaipuulle.

4 kommenttia:

  1. Niin kaunis kirjoitus, kauniit muistot. Minullakin on mukavia muistoja isästäsi.

    VastaaPoista
  2. Luin kirjoituksesi vasta nyt ja piti käyttää ihan samoja sanoja kuin Noora. No nyt ei sitten olekaan sanoja. Hyvä että kirjoitit, se aina auttaa.

    VastaaPoista