Muistot jäävät

Tänään on hyvä päivä muistoille.  Niiden rakkaiden ihmisten muistolle,  joiden katsetta emme enää voi kohdata, mutta joiden läsnäolon voimme vielä tuntea. 

Tänään erityisesti mielessäni on äiti, joka nukkui pois kohta vuosi sitten. Ja tietysti isä. Aamulla huomasin pukeneeni päälle äidin jo ennen syntymääni neuloman valkoisen patenttivillapuseron. Neule on kestänyt aikaa ja käyttöä. Muistan hyvin kuinka isäkin tätä neuletta piti päällään. 

Ystäväni varmasti eivät ole unohtaneet, millainen taikuri äitini oli käsitöissä.  Kaikki tehtiin viimeistellen,  hyvistä materiaaleista ja kauniisti. Itse en yllä lähellekään sitä tasoa.  No, neuloessa ehkä, mutta ommellessa en!

Kuvaan nappasin äidin silmukoita, joita täsä kotona meidän arjessa on. Sairastaessaan äidillä oli paljon aikaa käsitöille.  Kuvan pitsihuivin äiti virkkasi  viimeisenä kesänä mökin kuistilla. Minä neuloin omiani. Tyy neuloin myös. Kolmessa polvessa. Mieleen ikuisesti tallentunut kuva. Muisto.

Äidin käsistä syntyi valtava määrä silmukoita viimeisinä vuosina. Kymmeniä erilaisia villasukkia. Useita neulottuja tai virkattu vilttejä. Minulle neulemekko Pirtin villasta. Samalla mallilla Tyylle vihreä mekko kierrätetystä villaisesta purkulangasta. Neuleita ihan kaikkiin tarpeisiin. Kuistilla odottaa vielä korillinen myssyjä sairaalan pienille potilaille vietäväksi.

Tässä ystäväni häissä "muutama vuosi sitten". Äidillä päälä pellavaa.
Meillä ihmeen kauniilla ja nuorilla ystävyksillä silkkiä. Kaikki syntyneet äitini käsistä.

Ilta hämärtyy. Suuntaamme Tyyn kanssa kävellen hautausmaalle. Sytytetään kynttilät meidän rakkaille. Toivottavasti näemme myös tumman tähtitaivaan. Muistellaan.

SikSakkia lenkkihuivissa

Tässä seuraava poisto lankalaatikkoon. Löytyi 3 kerää aivan ihanaa Sublime Yarnsin Luxorius aran tweed -lankaa. Ja värikin minulle epätyypillinen, mutta kaunis on. Lankaa oli niin vähän, että en siitä oikein mitään muuta keksinyt tehdä kuin huivin. Ja niin vähän, että millään isolla mallikerralla ei arvannut lähteä leikimään. Olisikohan tämä ollut kolmas yritys, johon lopulta olin tyytyväinen. Ainakin pitsisempää- ja helmineulosta kokeilin, mutta eivät toimineet tässä langassa. Yksinkertainen on kaunista ja huivista tulee varmasti yksi talven lenpilämmittäjistä :)

Ja tällä kertaa on ohjekin mukana! Niiden kirjoittamista en kovin tykkää harrastaa. Aikanaan tuli niitä ihan tarpeeksi tehtyä. Ja jos joku innostuu tämän ohjeen mukaan neulomaan, niin laitathan palautetta ohjeen toimivuudesta. Saa kuviakin laittaa.

Ohje SikkeSakke -huiviin (kuten Tyy tämän uudelleen nimesi)

Mallin voi neuloa oikeastaan mistä langasta vain. Silmukkaluku valitaan langan ja huivin halutun leveyden mukaan. Mallihuivin lanka: Sublime Yarnsin Luxorius aran tweed

1.     Luo tarvittava määrä silmukoita. Mallissa 33s ja huivin leveys n. 18cm.

2.     Neulo 4 krs aina oikein

3.     Aloita ensimmäinen kolmio. Jatka ainaoikein neulosta. Ensimmäisessä kolmiossa lyhennä kerrosta aina 4s. Neulo, kunnes ei ole enää silmukoita.

4.     Neulo 3 krs sileää kaikilla silmukoilla (neuleen oikea puoli) 

5.     Neulo 4 krs aina oikein

6.     Neulo toinen kolmio lyhennetyin kerroksin jatkaen ainaoikein neulosta.  Lyhennä kerroksia aina 3s kerrallaan.

7.     Neulo 3 krs sileää kaikilla silmukoilla (neuleen oikea puoli) Huomaa, että välillä neulot nämä kerrokset o/n/o ja välillä n/o/n.

8.     Neulo 4 krs aina oikein

9.     Neulos kolmas kolmio lyhennetään kerroksin. Lyhenne kerroksia aina 2s kerrallaan.

10. Neulo 3 krs sileää kaikilla silmukoilla.

11. Jatka huivin neulomista tarvittavan pituiseksi toistamaan kohtia 2-10. Mallihuiviin neuloin 7 mallikertaa. 

12. Sulje huivi lenkiksi silmukoita jäljitellen. 

• Viimeistele (päättele langanpäät ja höyrytä)

• Mallihuiviin ei ole tehty langankietoja lyhennetyin kerroksiin. Langasta riippuen ne voi olla joskus aiheellista tehdä. 

• Ohjeella voit neuloa huivin itsellesi tai ystävälle. Ei myyntiin. :)

Himmelöintiä

Minulla on ollut ilo osallistua Eija Kosken himmelöinnin mestarikurssille. Paikkana oli Kenkäveron vanha pappila. Siellä me kurssilaiset kristallilamppujen valaistessa syvennyimme himmelöinnin saloihin.

Ensimmäiset muistoni himmelöinnistä ovat, kun alakoululaisena tein ruisoljista joulukoristeita. Sääntöjä ja vaalittavia perinteitä oli paljon. Muistan jo tuolloin ajatelleeni, että eikös se nyt ole ihan yksi ja sama kuinka se tehdään, kunhan se tekeminen tuottaa hyvää oloa tekijälleen? Tosin tältä ajalta on peräisin oma tapani koota himmelit pellavalalangalla. Käytän pellavaista nypläyslankaa. Merseroitu puuvilla varmasti ihan yhtä hyvä.

Noista ajoista on jo jokseenkin kauan. Uusi innostus himmelöintiin syntyi muutama vuosi sitten. Ja siitä kirjoitinkin aiemmin Itsenäisyyspäivän merkeissä. Tuosta ajasta alkaen on himmeleitä syntynyt. Pääasiassa muiden suunnittelemia malleja. Muutama kurssikin aiheesta on tullut pidettyä. Materiaalinani pääasiassa edelleen tuo itse pyöritelty paperipilli.

Geometrinen oivallus. Kenkäverossa on esillä Eijan näytely,
jossa myös nämä kurssilla tutkimamme Platonin kappaleet.

Tuolla kurssilla juttelimme myös siitä, mikä on himmeli? Mikä on sen merkitys kenellekin. Jossain vaiheessa sanoin, että minulle himmeli, himmelöinti, on eräänlainen retriitti. Eija tarttui tähän ajatukseen ja lupasin avata täällä blogissani tätä ajatusta.

Retriitti on vetäytymistä arkielämästä, pysähtymistä ja hiljentymistä. Tai näin sen itse käsitän. Kun itse himmelöin, teen sen aina ajan kanssa. Aikana, jolloin tarvitsen aikaa itseni kanssa. Itse himmelin valmistusprosessi on se retriitti. Mutta kyllä itse himmelissä on myös nämä samat ajatukset. Himmeli hiljentää ja pysäyttää. Siinä on jotain pyhää ja syvää rauhaa. 

Onko himmeli sitten oltava perinteisen symmetrinen? Ei. Ei silloin, jos määrittelee sen retriitin kaltaiseksi tilaksi. Ja samalla kyllä. Himmeli on tietynlaista geometriaa. Ja niitä sääntöjä, joita pohdin jo lapsena. Tämä asia aukesi minulle tuolla kurssilla... tai ehkä yöllä kotona ajatus kirkastui. Sehän on Platonin kappaleita. Aivan kuten Eija näytti! Ja Arkhimedeen kappaleita, jotka ovat jatkoa Platonin kappaleille! Tuo Eijan pyöreä himmeli, se minun ensimmäinen paperipillihimmelinihän on rombi-ikosidodekaedri! 

Siis vaikka tekisin epäsymmetrisen ja näin ollen epätyypillisen himmelin, niin silti se koostuu himmelile ominaisista geometrisistä muodoista. Myös himmeli voi elää ajassa. Niin muotojen, mittasuhteiden kuin materiaalien suhteen.Ja on silti himmeli. Himmelit ja himmelöinti voi helposti nostaa kovinkin monenlaisia näkemyksiä esille ja se sallittakoon! Himmelinkin kauneus on siis katsojan silmissä. Edustan varmasti sitä sallivampaa päätä himmelisteistä, vaikka olenkin jumahtanut siihen pellavalankaan. :D 

Tämän himmelin geometrisen olemuksen todistin itselleni, kun kurssilla ryhdyin rakentamaan ihan omaa ja uudenlaista (ainakin itselleni) himmeliä. Kurssin ensimmäisen päivän tuotos ei näitä Platonin kappaleita noudattanut. Eikä näyttänyt siltä miltä sen kuvittelin. Onneksi aloitin uuden! Se jäi pahasti kesken, mutta varmasti siitä vielä kuulette ja näette!

 Tästä alkoi uuden ajatukseni mukainen himmelin muoto hahmottua.
Ensimmäinen versio tarvittiin ajatusten kehittymiseen ja se sai purkutuuomion.

Ja toinen kerros. Nyt pysyttelin tiukasti noissa tetraedrissä ja oktaedrissä.
Omaa silmääni himmeleissä miellyttää kovasti tuo heksagoni,
joka  tässä työssä paikoitellen muodostuu kuudesta kolmikulmiosta.

Flunssa äityi ikäväksi ja pakotti peiton alle. Harmitaa kovasti. Olisi ollut töitä... ja valokuvaus juttuja... ja näitä himmelöintejäkin olisi ollut ihana jatkaa. Ajatuksia tulevista himmelöinneistä jo kurssilla vähän yhdelle "punontavelholle" paljastinkin, joten kyllä se on vain itsensä terveeksi saatava, jotta jaksaa puuhata!

Maasälpä

Kun noita lankoja on, täytyy keksiä mitä niistä tekisi. Ja välillä kun ei jaksa miettiä kaikkea uusiksi, niin täytyy ideoita lainata muilta. Nyt hankin ihan omaksi tuon Veera Välimäen Huivileikki -kirjan, josta puikoille on jo päässyt useampikin malli. Ensimmäisenä valmistui tämä Maasälpä - minulla kai Mini-maasälpä. Mini siksi, että alkuperäinen muodostuu kolmesta kolmiosta ja tässä on vain kaksi. Kolmesta olisi tullut aivan liian suuri tuollaisen kuvankaltaisen neidin käyttöön. 

Ja langathan ovat mitä kaapista löytyi, eli musta SandnesGarnin Kitten Mohairia ja helmiäis hohtoinen vaaleanpunainen Sublime yarnsin Lustrous extrafine merino dk. Tuli katu-uskottava huivi, vaikka vaaleanpunaista käytinkin.

Mietin pitkään, että oliko tämän jutun tarkoitus tuo huivi vai nämä kuvat. Huivi nyt on ihan tuollainen parin illan tikuttelu. Kuvat taas eivät olisi syntyneet ilman tuota huivia. Huivi oli syy lähteä kuvaamaan. Etsimme Tyyn kanssa graffiteja, mutta satuimme löytämään tämän poltetun talon rauniot. Ja näistä kuvauksista tulikin suuremmat... merkityksellisemmät, 
kuin olimme osanneet odottaa. Tarinat, historia, kauneus, suru, aika, ihmetys... muutamia aiheita joista saimme keskustella näiden raunioiden äärellä. 

Tässä teille Tyyn valitsemat kuvat tältä päivältä. Ja kuvaukset voimaauttavan valokuvan ajatuksenlla toteutettu. Ja paikkahan on jälleen sen Mikkelin Seitsennimisen joen rannalla. Nyt kohdalta Rokkalanjoki.

#100happydays

Kaikenlaisia haasteita ja testejä on joka paikka pullollaan, mutta tätä olin jo pitkään meinannut ihan omasta vapaasta tahdostani. Tosin olin miettinyt, että millähän teemalla tekisin. Aloittaminen vaan oli jotenkin vaikeaa... myös minulle! 

Tässä siis ajatuksena 100 kuvaa edellisiltä 100:lta päivältä... ainakin melkein... en meinaan millään muistanut jokaiselle päivälle tehdä päivitystä, niin tästä tuli nyt vähän venytetyllä aikakäsitteellä 100 kuva...

Jokaisessa kuvassa on jokin positiivinen ajatus. Kuvat on kaikki puhelinkuvia ja Instagramissa julkaistu... kokosin ne sitten tänne. Vanhimmat kuvat ensin...

Kesän kynnykselllä ja Saimaa ♥

Pikkuinen Ida, innostava työ ja puutarha ♥

Kokko, kotikatu, käsityöt ja mansikka-raparpeimehu ♥

Mansikat ja magig-värikynät ♥

Avoimet puutarhat ja Vanha Kilkkilä ♥
Oma puutarha ja uudet lelut :D
Kesän herkut ja pikkuinen Ida ♥

Maistunut marjapiirakka,
miun kesähuone kaminalla,
Tyyn ja Veen itsesuunnittelemat kesäompelukset ja kissamaistuva Ida,
kesän hullunkuriset retket minne sattuu ja miten sattuu ♥

Kiasmaa, kissa juttuja, Kolmen kaverin jätskiä...
  ja kaikki kengät kotona ♥♥♥

Syntymäpäiviä ja kesä/kisapäiviä Savonlinnassa...

Ihan lomalla :)

Fotografiska... ja edelleen ihan lomalla murusen kanssa ♡

Tehtiin pien mies onnelliseksi kierrätyspyörällä...
ja ihan lomalla Kuopiossa... ja kotikulmilla :)

Jurassic Rock ja talven lämmöt :)

Kissa,  kissa,  kissa, kissa... Ida Vitipäinen ♡♡♡

Häivähdys syksyä... ja isän tikkuaskinkansi kokoelmat... 

Töitä... ulkoilua... autoilua... ja tuoretta leipää ♡♡♡

Omppuja... OMPPUJA!!!
Autoilua ja töitä... ja Tyy♡

Keno... ja kenot kissat :D
Uudet ja vanhat kirjat ♡

Filmille kuvausta... iloa... onnistumisia... odotusta... uusia juttuja :)

Niin. Tässähän on 108 kuvaa :D

Joskus sitä innostuu kuin lapsi

Ja niin soisi kyllä käydä useamminkin. Pitkän pitkän odottelun, ajattelun, muille höpöttelyn (vaikka esim. Jussille), suunnittelun ja valmistautumisen jälkeen lauantaina sain viimeinkin itsestäni irti ja rohkaistuin lähtemään pienelle kuvaus kävelylle ensimmäisen filmijärkkärini (Canon EOS500N) kanssa. Saavutettavana tavoitteena valottaa filmi kahteen kertaan. Ja salaisena haave tavoitteena, että saisin edes yhden ruudun, jossa olisi edes hieman jotain katsottavaa.

Ja huh. Oli ihana syksyinen, aurinkoinen ja lämmin myöhäinen iltapäivä. Astelin tuohon joen rantaan ja rupesin kuvaamaan. Ja olipahan muuten hidasta kuvata tuolle filmille. Lähes jokaisen ruudun jälkeen myös vilkaisin, olisiko se kuva ilmestynyt tuohon kameran filmikanteen. No ei ollut! Epävarmuus kaikesta oli lähes hirveä!

36 ruutua ja muistiinpanot tehtyäni olin jo Pankalammen rannassa. Filmin uudelleen viritys onnistui pelotteluista huolimatta helposti. Siihen filminpään tonkimiseen olinkin hankkinut sellaisen "kielen".

Kierros Pankalammen ympäri. 36 ruutua toistamiseen valotettua filmiä. Hetki hiljaa laiturilla ihmetellen, että mitäs sitten. Maanantaina vasta filmi kehitykseen! Miten sitä malttaa odottaa!

No. Äsken tulin valokuvausliikkeen kautta kotiin kuvat CD:llä. Jo kannesta näin, että jotain sinne oli tarttunut! Pikaisella vilkaisulla 12 ruutua oli sellaisia, joissa oli jotain järkeä!

Innostukseltani en niistä nyt malttanut kuin väritasapainot korjata ja rajata tälläiseen muotoon. Tämä innostus on voinut sumentaa silmäni ja arviointikykyni, mutta toivottavasti joku muukin saa näistä kuvista edes vähän iloa päiväänsä!

Uusi filmi on jo viritetty. Uudet ajatukset mielessä. Hippunen enemmän osaamista valokuvauksesta. Intoa ja iloa repullinen. Tuonne ulos kosteaan, kylmään... ja lumisateeseen!... on vaan niin kamalan kylmä lähteä. Viikonloppuna!

Ida Miau

Ihan kaikille tämä nyt ei tule kyllä uutisena, mutta meidän perhe on kesällä kasvanut yhdellä uudella tyttösellä. Naisvalta vahvistuu ja talon ainoa mies (kääpiöhamsteri Simo) on edelleen hengissä tuolla omassa häkissään. Pikkuinen Ida Miau kissulainen muutti meille muutama viikko sitten ja siitä se sitten lähti.

Siis että mikä lähti? No, että lankakerät lähtevät uusiokäyttöön leikkikaluiksi heti jos silmä välttää... puikot lyhenevät silmissä tai ainakin niistä saa hioa hampaanjälkiä pois. Olen yrittänyt opettella, että keskeneräiset työt ON laitettava kunnolla suljettuun paikkaan, mikäli haluaa varmistaa niiden turvallisuuden... Mutta eihän tuolle pienelle kissapedolle voi mitään. Ei se enää vanhempana kai jaksa noin leikkiä!

Kuvista saattoi joku huomatakkin, että ovat Tyyn ottamia. Vanha kamerani on saanut hyvän haltijan, joka myös tykkää käyttää ja testailla sitä. Kivahan näitä Tyyn tekemiä ja minun suosikki kuvia on esitellä!