Joskus sitä innostuu kuin lapsi

Ja niin soisi kyllä käydä useamminkin. Pitkän pitkän odottelun, ajattelun, muille höpöttelyn (vaikka esim. Jussille), suunnittelun ja valmistautumisen jälkeen lauantaina sain viimeinkin itsestäni irti ja rohkaistuin lähtemään pienelle kuvaus kävelylle ensimmäisen filmijärkkärini (Canon EOS500N) kanssa. Saavutettavana tavoitteena valottaa filmi kahteen kertaan. Ja salaisena haave tavoitteena, että saisin edes yhden ruudun, jossa olisi edes hieman jotain katsottavaa.

Ja huh. Oli ihana syksyinen, aurinkoinen ja lämmin myöhäinen iltapäivä. Astelin tuohon joen rantaan ja rupesin kuvaamaan. Ja olipahan muuten hidasta kuvata tuolle filmille. Lähes jokaisen ruudun jälkeen myös vilkaisin, olisiko se kuva ilmestynyt tuohon kameran filmikanteen. No ei ollut! Epävarmuus kaikesta oli lähes hirveä!

36 ruutua ja muistiinpanot tehtyäni olin jo Pankalammen rannassa. Filmin uudelleen viritys onnistui pelotteluista huolimatta helposti. Siihen filminpään tonkimiseen olinkin hankkinut sellaisen "kielen".

Kierros Pankalammen ympäri. 36 ruutua toistamiseen valotettua filmiä. Hetki hiljaa laiturilla ihmetellen, että mitäs sitten. Maanantaina vasta filmi kehitykseen! Miten sitä malttaa odottaa!

No. Äsken tulin valokuvausliikkeen kautta kotiin kuvat CD:llä. Jo kannesta näin, että jotain sinne oli tarttunut! Pikaisella vilkaisulla 12 ruutua oli sellaisia, joissa oli jotain järkeä!

Innostukseltani en niistä nyt malttanut kuin väritasapainot korjata ja rajata tälläiseen muotoon. Tämä innostus on voinut sumentaa silmäni ja arviointikykyni, mutta toivottavasti joku muukin saa näistä kuvista edes vähän iloa päiväänsä!

Uusi filmi on jo viritetty. Uudet ajatukset mielessä. Hippunen enemmän osaamista valokuvauksesta. Intoa ja iloa repullinen. Tuonne ulos kosteaan, kylmään... ja lumisateeseen!... on vaan niin kamalan kylmä lähteä. Viikonloppuna!