Maasälpä

Kun noita lankoja on, täytyy keksiä mitä niistä tekisi. Ja välillä kun ei jaksa miettiä kaikkea uusiksi, niin täytyy ideoita lainata muilta. Nyt hankin ihan omaksi tuon Veera Välimäen Huivileikki -kirjan, josta puikoille on jo päässyt useampikin malli. Ensimmäisenä valmistui tämä Maasälpä - minulla kai Mini-maasälpä. Mini siksi, että alkuperäinen muodostuu kolmesta kolmiosta ja tässä on vain kaksi. Kolmesta olisi tullut aivan liian suuri tuollaisen kuvankaltaisen neidin käyttöön. 

Ja langathan ovat mitä kaapista löytyi, eli musta SandnesGarnin Kitten Mohairia ja helmiäis hohtoinen vaaleanpunainen Sublime yarnsin Lustrous extrafine merino dk. Tuli katu-uskottava huivi, vaikka vaaleanpunaista käytinkin.

Mietin pitkään, että oliko tämän jutun tarkoitus tuo huivi vai nämä kuvat. Huivi nyt on ihan tuollainen parin illan tikuttelu. Kuvat taas eivät olisi syntyneet ilman tuota huivia. Huivi oli syy lähteä kuvaamaan. Etsimme Tyyn kanssa graffiteja, mutta satuimme löytämään tämän poltetun talon rauniot. Ja näistä kuvauksista tulikin suuremmat... merkityksellisemmät, 
kuin olimme osanneet odottaa. Tarinat, historia, kauneus, suru, aika, ihmetys... muutamia aiheita joista saimme keskustella näiden raunioiden äärellä. 

Tässä teille Tyyn valitsemat kuvat tältä päivältä. Ja kuvaukset voimaauttavan valokuvan ajatuksenlla toteutettu. Ja paikkahan on jälleen sen Mikkelin Seitsennimisen joen rannalla. Nyt kohdalta Rokkalanjoki.