Himmelöintiä

Minulla on ollut ilo osallistua Eija Kosken himmelöinnin mestarikurssille. Paikkana oli Kenkäveron vanha pappila. Siellä me kurssilaiset kristallilamppujen valaistessa syvennyimme himmelöinnin saloihin.

Ensimmäiset muistoni himmelöinnistä ovat, kun alakoululaisena tein ruisoljista joulukoristeita. Sääntöjä ja vaalittavia perinteitä oli paljon. Muistan jo tuolloin ajatelleeni, että eikös se nyt ole ihan yksi ja sama kuinka se tehdään, kunhan se tekeminen tuottaa hyvää oloa tekijälleen? Tosin tältä ajalta on peräisin oma tapani koota himmelit pellavalalangalla. Käytän pellavaista nypläyslankaa. Merseroitu puuvilla varmasti ihan yhtä hyvä.

Noista ajoista on jo jokseenkin kauan. Uusi innostus himmelöintiin syntyi muutama vuosi sitten. Ja siitä kirjoitinkin aiemmin Itsenäisyyspäivän merkeissä. Tuosta ajasta alkaen on himmeleitä syntynyt. Pääasiassa muiden suunnittelemia malleja. Muutama kurssikin aiheesta on tullut pidettyä. Materiaalinani pääasiassa edelleen tuo itse pyöritelty paperipilli.

Geometrinen oivallus. Kenkäverossa on esillä Eijan näytely,
jossa myös nämä kurssilla tutkimamme Platonin kappaleet.

Tuolla kurssilla juttelimme myös siitä, mikä on himmeli? Mikä on sen merkitys kenellekin. Jossain vaiheessa sanoin, että minulle himmeli, himmelöinti, on eräänlainen retriitti. Eija tarttui tähän ajatukseen ja lupasin avata täällä blogissani tätä ajatusta.

Retriitti on vetäytymistä arkielämästä, pysähtymistä ja hiljentymistä. Tai näin sen itse käsitän. Kun itse himmelöin, teen sen aina ajan kanssa. Aikana, jolloin tarvitsen aikaa itseni kanssa. Itse himmelin valmistusprosessi on se retriitti. Mutta kyllä itse himmelissä on myös nämä samat ajatukset. Himmeli hiljentää ja pysäyttää. Siinä on jotain pyhää ja syvää rauhaa. 

Onko himmeli sitten oltava perinteisen symmetrinen? Ei. Ei silloin, jos määrittelee sen retriitin kaltaiseksi tilaksi. Ja samalla kyllä. Himmeli on tietynlaista geometriaa. Ja niitä sääntöjä, joita pohdin jo lapsena. Tämä asia aukesi minulle tuolla kurssilla... tai ehkä yöllä kotona ajatus kirkastui. Sehän on Platonin kappaleita. Aivan kuten Eija näytti! Ja Arkhimedeen kappaleita, jotka ovat jatkoa Platonin kappaleille! Tuo Eijan pyöreä himmeli, se minun ensimmäinen paperipillihimmelinihän on rombi-ikosidodekaedri! 

Siis vaikka tekisin epäsymmetrisen ja näin ollen epätyypillisen himmelin, niin silti se koostuu himmelile ominaisista geometrisistä muodoista. Myös himmeli voi elää ajassa. Niin muotojen, mittasuhteiden kuin materiaalien suhteen.Ja on silti himmeli. Himmelit ja himmelöinti voi helposti nostaa kovinkin monenlaisia näkemyksiä esille ja se sallittakoon! Himmelinkin kauneus on siis katsojan silmissä. Edustan varmasti sitä sallivampaa päätä himmelisteistä, vaikka olenkin jumahtanut siihen pellavalankaan. :D 

Tämän himmelin geometrisen olemuksen todistin itselleni, kun kurssilla ryhdyin rakentamaan ihan omaa ja uudenlaista (ainakin itselleni) himmeliä. Kurssin ensimmäisen päivän tuotos ei näitä Platonin kappaleita noudattanut. Eikä näyttänyt siltä miltä sen kuvittelin. Onneksi aloitin uuden! Se jäi pahasti kesken, mutta varmasti siitä vielä kuulette ja näette!

 Tästä alkoi uuden ajatukseni mukainen himmelin muoto hahmottua.
Ensimmäinen versio tarvittiin ajatusten kehittymiseen ja se sai purkutuuomion.

Ja toinen kerros. Nyt pysyttelin tiukasti noissa tetraedrissä ja oktaedrissä.
Omaa silmääni himmeleissä miellyttää kovasti tuo heksagoni,
joka  tässä työssä paikoitellen muodostuu kuudesta kolmikulmiosta.

Flunssa äityi ikäväksi ja pakotti peiton alle. Harmitaa kovasti. Olisi ollut töitä... ja valokuvaus juttuja... ja näitä himmelöintejäkin olisi ollut ihana jatkaa. Ajatuksia tulevista himmelöinneistä jo kurssilla vähän yhdelle "punontavelholle" paljastinkin, joten kyllä se on vain itsensä terveeksi saatava, jotta jaksaa puuhata!