lauantai 1. marraskuuta 2014

Muistot jäävät

Tänään on hyvä päivä muistoille.  Niiden rakkaiden ihmisten muistolle,  joiden katsetta emme enää voi kohdata, mutta joiden läsnäolon voimme vielä tuntea. 

Tänään erityisesti mielessäni on äiti, joka nukkui pois kohta vuosi sitten. Ja tietysti isä. Aamulla huomasin pukeneeni päälle äidin jo ennen syntymääni neuloman valkoisen patenttivillapuseron. Neule on kestänyt aikaa ja käyttöä. Muistan hyvin kuinka isäkin tätä neuletta piti päällään. 


Ystäväni varmasti eivät ole unohtaneet, millainen taikuri äitini oli käsitöissä.  Kaikki tehtiin viimeistellen,  hyvistä materiaaleista ja kauniisti. Itse en yllä lähellekään sitä tasoa.  No, neuloessa ehkä, mutta ommellessa en!

Kuvaan nappasin äidin silmukoita, joita täsä kotona meidän arjessa on. Sairastaessaan äidillä oli paljon aikaa käsitöille.  Kuvan pitsihuivin äiti virkkasi  viimeisenä kesänä mökin kuistilla. Minä neuloin omiani. Tyy neuloin myös. Kolmessa polvessa. Mieleen ikuisesti tallentunut kuva. Muisto.

Äidin käsistä syntyi valtava määrä silmukoita viimeisinä vuosina. Kymmeniä erilaisia villasukkia. Useita neulottuja tai virkattu vilttejä. Minulle neulemekko Pirtin villasta. Samalla mallilla Tyylle vihreä mekko kierrätetystä villaisesta purkulangasta. Neuleita ihan kaikkiin tarpeisiin. Kuistilla odottaa vielä korillinen myssyjä sairaalan pienille potilaille vietäväksi.

Tässä ystäväni häissä "muutama vuosi sitten". Äidillä päälä pellavaa.
Meillä ihmeen kauniilla ja nuorilla ystävyksillä silkkiä. Kaikki syntyneet äitini käsistä.

Ilta hämärtyy. Suuntaamme Tyyn kanssa kävellen hautausmaalle. Sytytetään kynttilät meidän rakkaille. Toivottavasti näemme myös tumman tähtitaivaan. Muistellaan.




1 kommentti:

  1. Ihania muistoja! Tänään näkyi mahtava tähtitaivas ja kynttilämeri. Olipa mukava että törmättiin. L

    VastaaPoista