5v ja viltti alpakasta

Näin kesän kynnyksellä vietetään minun synttäreitä... mutta tuo 5v ei ihan miulle riitä :) Nuo vuodet on miun kummipoika Niilon vuodet.

Talvella tuskailin serkulleni, että mitä ihmettä tekisin niille äidin langoille. Että olisiko jotain ideoita tai tarpeita. No paljastui, että Niilolle ei kukaan ollut vielä kerinnyt tehdä omaa vilttiä! Ja tottahan minä sen tekisin, mikäli vain varastosta sopivat langat löytyisi. (Varastossa langat vaikka 10 vilttiin!)

Ja löytyihän sieltä. Pussillinen vanhaa Novitan alpakkaa (Säilöin vyötteen, mutta liian hyvin... lisään langan nimen myöhemmin, jos vielä löydän...). Ja lisäksi sitten muutama jämäkerä väriä tuomaan.

Mallikin oli mielessä... tai tekniikka, millä tämän viltin tekisin. Olin vinkannut aiemmin ystävälleni erilaisia/uusia jämälanka peittojen ideoita ja mieleen oli jäänyt ajatus tästä Kaaospeitosta. Eli jos tekniikka kiinnostaa, niin käykääpä lukemassa tuolta!

Peitto on siis neulottu noista ruuduista, mutta lisäsin reunaan tuollaiset väriraidat. Nekin on neulottu suoraan kiinni, eli peitossa ei ole yhtään ommeltua saumaa. Peitosta tuli vähän pieni, johtuen siitä, että en ostanut siihen uutta lankaa. Mutta kun Niilo tuosta kasvaa, voin jatkaa peittoa vaikka lisäämällä noita reunan raitoja. Itse pidän tästä sommittelusta, että nuo raidat eivät kulje ympäri, vaan peitto on vähän epäsymmetrinen kuvioiltaa. Vai mitä mieltä olette? 

Tänään siis juhlittii Niiloa. Onnea vielä :) Miun oli tarkoitus kuvata tää viltti sen lopullisessa käyttöympäristössä ja niinhän me kuvattii! Kuvattiin kyllä kaikkea muutakin... lelut, kuvat, naapurin talo jne. Ja lopulta kaivettiin jälleen tuo miun puhelin Niilon kuvaus tarpeille.... kuvattiin.... kuvattiin... niin, että miun puhelimen muistiin tallentui reilut 100 Niilon otosta :) Aiheet leluista korvakäytävään.... Vähän voimauttavan valokuvan tyyliin :)

Ja loppuun vielä Sohvin tekemä keppari lepäilemässä viltillä. Tuon sukan raidat olivat kumman tutun näköiset ja niinhän ne paljastuivat serkkuni vanhoiksi :)

Yhden hamsterin lakanat

Sitä aina toivoo, ettei olisi luonteeltaan säilyttäjä. Mutta joskus siitäkin piirteestään voi olla onnellinen. Olen joutunut tyhjentämään muutama vuosi takaperin isäni kodin ja tänä talvena on ollut vuorossa äitini koti (urakka kyllä pahasti kesken...). Ja nyt samalla ilmeisesti pidän omasta elämästäni jonkinlaista välitilinpäätöstä ja olen siivoillut nurkista urakalla sinne kertyneitä tavaroita pois ja kiertoon.

Monia asioita pyörittelen käsissäni pitkään ja en vain voi laittaa niitä pois. Ja niin kävi näillekin Aino-mummin vanhoille pussilakanoille. Voitte kuvitella miten ihanan pehmeitä ja mukavan tuntuisia nämä ovat ihoa vasten. Ne vain olivat auttamatta liian pieniä nykykokoisiin peittoihin ja niinpä niitä käytettiin vain kesäisin, kun peittoa ei tarvinnut sulloa sisälle. Mutta tilaa ne veivät kaapissa turkasen paljon. 

Ja sitten miulla välähti. Leikkelin ne (siis vain kolme tähän meni...) tilkuiksi ja ompelin tuplapussilakanaksi ja tyynyliinoiksi. Ensimmäiseksi yöksi sain sitten tälläisen yövieraan viereeni, sillä olin ommellut kuulemma maailman parhaat pussilakanat. Tilaus vastaavasta, mutta turkoosinsävyisestä pussilakanasta neidin omaan sänkyyn onnistunee :)

Illalla.

Aamulla.

Hyvin nukutti kumpaakin. Ihan kuin olisimme olleet mökillä. Ehkäpä ompelen mökillekin vastaavat!

Kangasvuokkoja

Tämä kevät on kyllä ollut ihmeellinen. Tai oikeastaan se alkoi jo talvesta. Tai siitä, että sitä ei oikeastaan ollut. Jokavuotinen äitienpäiväperinteeni siirtyi nyt pääsiäiseksi! Niin, äitienpäivänä meillä on ollut tapana lähteä tuohon Kalevankankaan metsään etsimään kangasvuokkoja. Aina ne eivät ole siiheksi kerenneet nostaa edes pörröisiä nuppujaan. Toisin oli tänä vuonna! Pääsiäisenä olin ystäväni kanssa maailmanparannuslenkillä ja siellä se ensimmäinen kukka polun reunalla kukki.

 

Lähimmät kangasvuokot kasvavat muutaman sadan metrin päässä tästä kotoa ja olen käynyt niitä kuvaamassa taas kerran useamman kerran. Myös Tyyn kanssa (Hän kyllä onnistuu saamaan aina juuri sellaisia kuvia, joita itse tuhraan ja tuhraan!). Jokaisella kerralla on ollut ajatuksena kuvata vähän erilaisia kuvia. Nämä ovat nyt vähän sinnepäin, mitä ajattelin yhdellä kertaa...

Karun mäntykankaan pohjalla kasvaa tuollainen keijukainen, jonka ohi on helppo kävellä. Kangasvuokkohan on rauhoitettu jo 1928.  Kasvupaikat vähenevät, mutta näitä voit löytää Salpausselän hiekkaisilta harjanteilta. Ja tuollaisella hiekkaharjulla tämä minunkin kotini sijaitsee. Seuraavat kuvat enemmän tuollaisia lajikuvauksia.

 

Ja näitä kuviahan riittää. Ja joka vuosi otan uusia. Huomaa varmasti, että tämä kukka on lumonnut minut. Kranttu kaunotar. Tässä vielä viimeiset, ehkä nyt eniten mieleiset otokseni. Että jos näet keväällä minut tuolla metsässä makailemassa, niin vierelläni on luultavasti kangasvuokko :)