Että näin...

... neuloin sitten sukat. Ja vielä 7veikasta. Jämistä. Tuota harmaata lankaa jäi ehkä metri jäljelle... mutta musta ja ruskea eivät tietysti vieläkään loppuneet.

Luin yhtenä iltana tavalliseen tapaani blogeja ja silmiini sattui sukat jotka oli neulottu näin... mikä blogi oli... enpä enää löytänyt. Mutta idea oli siis tuossa neuloksessa, joka ei sitten alkuunkaan pääse oikeuksiinsa tuollaisessa paksussa langassa. Idea sinänsä mainio. Sukat neulotaan raidallisiksi, mutta kuvio syntyy aina raidan toisella kerroksella kuvion mukaan neulotuilla oikeilla ja nurjilla silmukoilla. Kaksi peräkkäistä eriväristä raitaa ovat peilikuvat noiden toisen kerroksen oikeiden ja nurjien silmukoiden suhteen.

 

Ja koska kuvion koko on näissä aivan liian suuri suhteessa langan paksuuteen ja sukan kokoon voitte vain arvailla mikä kuvio sukkiin on syntynyt! ...kuvio ei siis näy kuin tietyistä kulmista katsomalla, vaikka lanka ja kuvion koko olisivatkin optimaaliset.

Kuvittelin pitäväni näitä sukkia ensi talven työsukkina... arvatkaas vaan kuka ne päätti haluta itselleen. Nuo sääret eivät todellakaan kuulu minulle, vaan sille peinemmälle talon hallitsijalle. No ei haittaa, minulle on ne alpakka Tähtitilkkusukat... töppöset.

Voi mikä päivä!

Koko kesäloma odoteltiin tätä päivää... hyvässä ja toisaalta haikeassa mielin. Oli Avoimet puutarhat -päivä... ja viimeinen lomapäivä. Kameroiden akut ladattuina ja muistikortit tyhjennettyinä läksimme Tyyn kanssa jälleen tutkimaan, ihastelemaan, haaveilemaan, yllättymään... Ja tänään myös järkyttävästi hikoilemaan!

Aloitimme tuolta Vanhasta Kilkkilästä. Ja täytyy nyt myöntää, että olisihan tuon reissun voinut tehdä jo aiemmin. Aivan hurmaava paikka. Kai liian lähellä, mutta kuitenkin vähän kaukana... Ihanassa vanhassa tuvassa päätimme syödä... ihan kunnon keitot ja jälkkäriksi kakkua :) Vanhassa Kilkkilässä on siis myös mainio kahvila!

 

 

 

Puutarha oli niin täynnä kaikkea ihanaa, että en näin ensimmäisiellä kerralla kyennyt kuvaamiseen keskittymään kun puutarha yllätti kokoajan. Suurin ihastuksen aihe ja se mitä me ollaan meillekin haaveiltu ovat nuo huoneet. Ovet aina uusiin tiloihin. Majat. Piilot. Varjot.

 

Suunnitelmat vaan eivät toteudu ihan niin nopsaan kun mieli... mutta kyllä ne pikkuhiljaa rakennellaan!

 

Kuvasin jälleen tuota Tyyn valokuvausta, mutta nyt yritän hillitä näitä :) Kilkkilässä on esillä myös taidetta. Tyy ihastui kovin yhteen Mari Liimataisen naivistiseen kissatauluun... Ja nyt kun mietin asiaa tarkemmin olisi se kannattanut ostaa... joululahjaksi vaikka... täytyyköhän käydä se sieltä vielä hakemassa! (luotan siihen, että Tyy ei ole niin kiinnostunut näistä jutuistani, vaikka kuvat yhdessä valittiinkin...)

 

Nää on näitä miun lemppareita... yksiä sellaisia....

 

... Ja näistä rättimatoista en pääse eroon <3

Matka jatkui jo entuudestaan tuttuun paikkaan eli Siilin pihalle. Ei haittaa yhtään, että samassa puutarhassa käy kahteen kertaa kesässä. Oli niin eri näköistä kun tuolloin kesäkuussa. Matkaan täältä tarttui hyvää mieltä, miljoona valokuvaa, kaksi paratiisi liljan tainta ja rasiallinen vadelmia.

Niin ja muistin käyttää vuosia hukassa ollutta kameran linssiä... sen mitä sitä Tyyn kuvaamiselta sain lainata... omaani! ... mutta tämä jo ensimmäiseen filmijärkkäriini hankkima lähilinssi oli siis todellakin hävyksissä pitkään ja yhtenä päivänä se vain oli tuossa kameralaukussa... käsittämätöintä!

 

 

 

 

 

Ja Siiilin pihalta retken oli tarkoitus jatkua kotiin... no eipä sitten maltettu... Ajoimme Kiiskimäenkadun puutarhan "tarkastukseen"...

 

Ja tällainen viidakko oli kasvanut :) ... Pala maata ja taivasta -tapahtumassa kävimme täällä viimeksi ja tuossa samaisessa kohdassa ikuistin tuon miun Neidin kuvaamassa silloinkin... ja kyllä se tuolla nytkin on... Ei niin vesirokkoisena :)

 



 

Tiina on taiteilija/muotoilija joka töissään käyttää mm. lasia. Toki puutarhassa oli esillä maalauksia ja valokuviakin. Mutta tämä.  Millainen kokoelma aarteita noilla kuistin ikkunalaudoilla onkaan!

 

Miksiköhän omalla pihallani ei kasva yhtään unikkoa! On niitä ollut mutta nyt  ei ole näkynyt.

 

 

Ja sitten kotiin! ... ei tietenkään! Vielä käväistiin jätskillä Mikkelipuistossa :D ... ja tarkistettiin taimikaupan valikoimat :) ... ja leikkipuisto!

Ja aamulla töihin. Näin se loma sitten on saatettu päätökseen, mutta kesä jatkuu!

Oli ihana Päivä!

60°06,5‘N 25°24,8‘E

 

... retki Söderskärin majakalle. Ja noille saarille. Yhdessä Tyyn, kummityttö Venlan ja Johanna-ystävän kanssa. Teemavärinä turkoosi ;) ... Odotuksissa ilmaa, kallioita, veden pärskeitä, aikaa... valokuvia, neulomista... toteutui, mutta....

... neulomisesta ei meinannut tulla mitään kun sää oli jokseenkin kostea ja tuulinen. Lanka ei meinannut luistaa puikoilla saati sormissa. Laiva keinui takapuolen alla niin, että ei välillä penkillä meinannut kestää!

Edellisenä päivänä oltiin retkeilty Helsingin lankakauppoja ja Villavyyhdestä sain viimein hankittua puikot vanhojen katkenneiden tilalle ja pystyin aloittamaan uuden neuleen Louhittarenluolan Lemminkäinen langasta (jonka hankin keväällä Kerästä yhden toisenkin vyyhdin kanssa!...kolmannen ...ja oikeastaan vähän useammankin kanssa!). Ihanan ohutta ja täyttä silkkiä. Väri on kovin epätyypillinen minulle, josta Tyykin huomautti! Mallikin muuttui viimehetkellä, kun Priimasta bongasin mainion vauvan nutun, jonka mallia nyt sovellan aikuisten kokoon... työ edistyy, mutta hitaasti... kuvia sitten kun valmistuu toivottavasti joskus.

Johanna aloitti jälleen uuden neuleensa niin käsittämättömän ihanan värisistä alpakoista... taisimme himoita toistemme neulomuksia ja olla välillä kovin tyytymättömiä omiin projekteihin. Mutta samalla jokseenkin tyytyäisiä kuitenkin?

No nuo meidän tyttäret kuvasivat... Tyylipäiväkirjoihin eivät kuitenkaan näitä kovin saman tyylisiä asuja ikuistaneet, joten ovatpa täällä muistoina. Milloin näistä meijän Pinnessoista kasvoi tällaisia ihania isoja tyttöjä <3

 

 

Söderskärin majakka on siis tuollainen 150-vuotta vanha nykyisin pimeä majakka. Alue on kuulemma maailmanlaajuisesti tärkeä merilinnuston suojelu- ja tutkimusalue (en ole mikään lintuihminen...) ja nyt emme siis päässeet viereiselle luotsisaarelle, kun oli vielä liikkumisrajoituksia. Mutta onneksi aikakaan ei olisi riittänyt. Alueen rakennuksia, vanhoja asuintiloja ja luotsiasemaa kunnostetaan juuri ... olisin voinut jäädä sinne vaikka kuukaudeksi ruokapalkalla töihin!

 

 

 

 

 

Söderskärin majakka olisi kuulemma täysin toimintakuntoinen, jos vain lupa valon sytyttämiseen olisi. Vanha, kaunis, ehjä ja rakastettu... Siis tuo valo. Kunnostustahan tuo itse rakennuskin tulee jossain vaiheessa tarvitsemaan kun noissa karuissa oloissa on 150 vuotta törröttänyt.

 

Ylös majakkaan pääsi vielä... toivottavasti jatkossakin. Huhujen mukaan ainakin joku majakka on jouduttu sulkemaan yleisöltä kun siitä puuttui varauloskäynnit. Hassua. Surullista jos näin käy. 

 

Muumipappakin lienee vieraillut Soderskärissä retkillään. Majakasta on ollut näköyhteys myös Muumitalon esikuvana pidettyyn -40 räjäytettyyn Glosholmin majakkaan :) ... Mutta todellisuudessa se vierailija lienee ollut kuitenkin Tove Jansson...

 

 

Kiipesin majakkaan ... jalatkin toimivat, eivätkä hyytelöityneet korkeudesta. Kuljin myös sillä tutusevalla sillalla noiden saarien välissä... ja jalkani toimivat sielläkin! Siinä oli minun Linnanmäkeni :D Korkeat paikat eivät siis ole minun juttujani, kun jalat eivät kestä. Vaikka miten järkevästi yritän ajatella, niin eipä yleensä onnistu... Nyt onnistuin!

Nuo kalliot sitä vastoin ovat jotain... jotain jota en näköjään osaa kuvailla... ne vaan on.

 

 

... ja nuo värit. Kaiken harmauden ja värittömyyden keskellä oli värejä, värejä ja värejä.

 

Ihana reissu. Vain aikaa saarella olisi voinut olla enemmän. Ensi vuonna yöksi?