perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenterini on valmis

Tavallaan tässä on nyt paljon sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt... tai en ole pitkään aikaan tehnyt... tai joka ei ole ollut vain tapaistani... tai toisaalta on juuri sitä itseäni. 

En ole koskaan ennen neulonut mitään joulukalenterijuttuja. Ohjeesta. No tarkat saattavat huomata, että eihän tämäkään nyt ihan ohjeen mukaan mennyt. Ohjetta paksumpi lanka vaati hieman säätöä. Vuosiin en ole neulonut myöskään kirjoneuletta, mutta tämähän on taas vaihteeksi oikeinkin kivaa! Mukavuusalueelta poikkeavaa toimintaa on myös tämä neulominen tällaisista langoista, mutta kun näistäkin olisi jotenkin päästävä eroon ja mikäs parempi tapa kuin neuloa langat pois.

Ja tässäpä sitten tulos. Omaan makuun vallan mainiot sukat! Tosin ei nämä itselle neuloontuneet.






Langat: Tumma kuusimetsän vihreä - Vuorelman Viima
harmaa, keltainen ja vaalea beige Novitan 7 Veljestä

Niin. Sukat matkaavat salaiselle ystävälleni. Meillä oli töissä joulun alla Salainen ystävä -teema, jonka ideana on ilahduttaa arvottua työkaveria salaisesti sovitun ajan. No minä muistin ystävääni vain langanpätkillä... onneksi hän lopulta ymmärsi mistä oli kyse. Nyt sukat odottavat uuteen kotiin pääsyä.



tiistai 6. joulukuuta 2016

Maan alla

Niin. Maan alla. Viime keväällä, viimeisten lumien sulaessa, kävin Tanhuvaaran urheiluopistolla äidin roolissa. Tämä tarkoitti, että oli hyvin aikaa liikkua myös lähialueen metsissä. Opiston takaa, Purnuvuoren laelta, löytyi 2. maailmansodanaikainen kahden tykkiaseman patteri. Toinen näistä tykkiasemista on kunnostettu. Vähän liian siisti ja hengetön näin valokuvaajan silmin. Toinen sensijaan oli lumoava paikka. Tai yksin ollessa kyllä aika karmiva! Valitettavasti myös puuosiltaan täysin pehmeä. Paikalle ei ole myöskään opasteita, mutta kartasta merkki kyllä löytyy. Ja perille vie polku. Bunkkerin pienistä ikkunakoloista (eivät muuten ehkä ole "ikkunoita") siivilöityvä valo lumosi niin, että voitin sisäiset mörköpelkoni.

Harmikseni en ottanut jalkaa kameraan mukaan ja vähän väärällä objektiivillakin olin varustautunut matkaan. Mutta ei anneta sen haitata. Tänne menen kyllä vielä uudestaankin. Ehkä kuvaan siellä jotain muutakin kuin tuhjää tilaa ja valoa.



Eilen tutkin kuvakansioitani ja nämä kuvat tulivat siellä vastaan. Tänään tänne blogiin valikoitui vain nämä kaksi hyvin harmaata kuvaa. Jotenkin ei ollut yhtään värikäs päivä. Niin. Itsenäisyyspäivähän tännään on. Kynttilän valoa hämärässä. 

Paikka ei muuten ole kokonaisuudessaan näin harmaa, vaan uskomattomia oransseja, vihreitä ja ruskeita löytyy myös! Niitä sitten ehkä värikkäämpänä päivänä.