… ja vähän muutakin. Se on kumma kun noita lankoja vain
riittää. Tuli käytyä Oulussa muutama vuosi sitten ja kotimatkalle tarvisin
bussiin jotain tekemistä. Siitä ihanasta pienestä lankakaupasta (oliskohan ollu
Villiina) tarttui sitten mukaan Schachenmayrin Premium Alpakkaa. Pipoa niistä neuloin… jota en koskaan saanut valmiiksi, kun ei
ollut mieleinen. Mutta olipahan tekemistä pitkällä matkalla.
No olin sitten lähdössä taas Muotsikkaan kuuntelemaan
luentoa informaatiomuotoilusta… ja aamulla pikaseen piti keksiä
joku pien neule mukaan. Ja alpakat läks. Ei mitään hajua mitä niistä syntyis.
Luento alkoi ja silmukoista rupesi muodostuu lapaset. Luento
oli inspiroiva ja lapaset edistyivät. Tekniikaksi taas kerran valikoitui tuo 10 silmukkaa puikolla. Nyt vain tein tuon liitossilmukan toisin kuin aiemmin ja vielä aiemmin olin tehnyt. Oli mielenkiintoista
miettiä kuinka osittain neulotuilla kerroksilla lapaset saisivat paremman
istuvuuden ja muutamien kokeilujen kautta niistä tulikin oikein oivalliset! Ja
sitten piti tehdäkin toinen lapanen peilikuvaksi. Joku ihmetteli, et kuin sitä ees voi neuloo tollasta luennolla, mut kyllä näillä aivoilla voi... tai noi silmukat tulee jostain muualta... selkäytimestä? Näin siis syntyivät Muumiolapaset. Kiitos nimimielikuvasta opiskelukollegalle!
Ja koska ideat ovat näköjään vähissä …tai sitten vain
tykkään tästä tekniikasta… niin valmistuipa se pipokin! Tosin tässä lankana on
aivan ihana New Yorkin tuliaislanka (…joululahja!). Nooch Fiberin Central Park Fingering.
Kertaamatonta pehmeää merinovillaa. Ja ei muuten varmasti kutita! Lanka melkein
hehkuu tuota ihanaa vihreyttään. Ihanaa <3
Paljastanpa, että toinen tuliaiskerä on Chelsea Sock -lankaa…
80% merinovillaa, 10% nylonia mutta seassa vielä 10% KASHMIRIA! Sukkalangassa! Lanka
niin ihanaa, että sitä pitää vielä hetki vain hypistellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti