torstai 16. tammikuuta 2014

Pakkasta ja aurinkoa

...ja lunta... noita onkin kaivattu tässä talossa jo pitkään. En oikein tiedä mitä kirjoittaisin, kun voisin kirjoittaa niin paljon. Tai toisaalta en mitään. Elämässä on tapahtunut niin paljon suuria asioita. Suurta surua, mutta myös suuria onnen tunteita. Tänään hipsin kameran kanssa pihalle ja otin muutaman kuvan.

 
 



 
 Ajattelin kuvata uskomattoman kaunista päivää. Ajatukset noissa kuvissa veivät kuitenkin joulukuuhun ja elämäni ehkä suurimpaan luopumiseen... tai toiseen niistä. Äiti nukkui pois. Elettyään kymmenen vuotta viheliäisen syövän kanssa.
 
Nyt ovat äidin, Tyyn rakkaan hömppämummon, kädet
neulomassa tavaan enkelten kanssa. 

 


1 kommentti:

  1. Voi rakas Laura, osanottoni äitisi poismenon johdosta
    tuire

    VastaaPoista