Matkasimme tänään Tyyn käsityökoulun kevät retkelle Joensuuhun tutustumaan Taitokortteliin. Bussissa jouti hyvin neuloa tätä ikuisuusprojektia... pyöreää vilttiä, joka neulotaan kymmenellä silmukalla... tämä yksilö alkaa olla jo sen kokoinen, että tuntuu ettei edisty ollenkaan vaikka lankaa kuluukin...
Taitokeskus oli kaunis ja toimivan oloinen kokonaisuus. Kyllä noissa huoneissa olisi ollut ilo kutoa ihan mitä vain. Tai sitten neuloa! ...vaikka tällainen pallero valoilla...
Tai sitten vaikka virkata vähän väriä... tai vaikka kutoa poppanaa! ...minä kutomassa poppanaa :D
Voitte vain kuvitella miten neiti T ihaili kaikkea tätäkin Sarustiikassa. Itse en oikein tästä tyylistä innostu, mutta joukossa oli paljon ihania juttuja jotka olisivat ihan hyvin voineet muuttaa meille, mikäli talossa olisi vain yhtään ylimääräistä tilaa...
No entäs tämä sitten. Tulikiilan takomo ja myymälä. IHANA. Ei muuta sanottavaa. Olisin voinut hankkia sieltä vaikka tukkisakset! ...tai ihan mitä vain... vaikka puutarhaan :)
Täällä Pikku Putiikissa olisin voinut viettää aikaa ihaillen noita rautalankatöitä vaikka miten pitkään... ja koska kaikkea en millään voinut mukaani hankkia, olisin voinut myös valokuvata tämän kaiken ilokseni ja iloksenne. Nyt vain tällainen yleiskuva, johon sain luvan. Menkää käymään! (Putiikilla ei näyttänyt olevan mitään, minne olisin voinut linkin laittaa)
Ja nämä mitkään kohteet eivät muuten sitten ole mitään mainoksia, vaan ihka oikeita ihastuksia!
Koti matkalla poikkesimme vielä Valamossa. Olen siellä viimeksi käynyt seitsemän vuotta sitten isäni, veljeni ja Tyyn kanssa. Tyy ei kyllä muistanut siitä reissusta mitään, minä muistan lämmöllä... Ja taas kävi samoin. En saanut otettua kuvia... paikka ja etenkin nuo kirkot vetävät mielen niin täyteen (vai tyhjäksi, en tiedä), että en kameraa saanut käytettyä. Ja toisaalta tuo paikka on sellainen, että siitä ei pikaisesti sellasia kuvia saa, joissa tunnelma olisi se mikä sillä valtaa mielen. Se täytyy kokea. Ehkä vielä joku päivä saan aikaiseksi ja menen tuonne ihan yön yli hiljentymään ja nauttimaan luonnosta... ja valokuvaamaan ajan kanssa...
Päivä oli rankka ja Tyy sammui unten maille. Minä jäin kupsamaan ja nauttimaan vielä puutarhastani. Vihreän lisääntyminen on joka kevät yhtä ihmeellistä. Nyt sitä alkavat värittämään jo eriväriset kukatkin. Ja valo! Siitä voi nauttia vielä illallakin....
Ja nyt lähestymmekin jo tämän jutun otsikkoa! Kesähuoneessani on syksyllä istuttamatta jääneet mustikat kohta kukassa... mutta valitettavasti viinirypäle on tainnut heittää henkensä. Olin sen syksyllä maahan valeeseen saanut laitettua ruukustaan. Herkullisia rypäleitä siitä kyllä sai...
Mutta tässä <3 En voinut välttää tämän ihanuuden hankkimista Pikku Putiikista. Tiedän, että olisin sen itsekin saanut värkättyä, mutta nyt ostin sen! Oli muuten pikkasen haastava kuvattava, kun laitoin sen tuohon kesähuoneen ikkunaruutuun, johon se oli ihan täydellisen kokoinen!
Antoisa päivä. Mitähän huomiseksi keksii :)
