Aikaahan tuohon laitteiden opiskeluun meni ja kuvissa on varmasti vain häivähdys sitä, mitä tavoittelimme. Tässä omakuva. Sarjasta, jossa oli tehtävänä ottaa ryhmän jokaisesta jäsensestä kuva. Kuvien tuli muodostaa yhtenäinen sarja. Aikaa oli noin tunti. Päädyimme ottamaan ikonimaiset kuvat kuvaustilan monien erilaisten kaarien alla. Tämä kuvani ei nyt sitten edusta ihan sitä ajatusta, mutta onnistuin jotenkin irvistelemään niissä muissa. Kuvattavana oleminen on hankalaa... ainakin minulle. Kuvaa (kuten ei jutun muitakaan kuvia) en ole liiemmin muokkaillut. Oikaissut, rajannut ja korjannut väritasapainoa. Ja mitä opin tästä... no sen, että ikkunat ovat peilejä... valoja olisi pitänyt ajatella enemmän!
Kuvaus paikkana oli Jyväskylässä toimiva Aalto-sali. Lämpiössä vallitsi kaunis valo ja miljöö oli upea. (Joskin tarkemmin tutkiessa kaikenlaisia "epäkohtia" löytyi...) Ensimmäisenä haasteena meillä oli saada kuva, jossa olisi vallitsevaa valoa ja salamavaloa. Kun viisi ennestään tuntematonta ihmistä ryhtyy hommaan, voitte arvata, että toiminta oli varmasti kovaäänistä ja jokseenkin järjestäytymätöntä. Vähitellen löysimme paikkamme ja saimme jonkun kuvankin otettua. Yhteinen päämäärä ja vuorovaikutuksen merkitys kyllä korostui tässä tehtävässä. Myöskin se, kuinka tärkeää on osata ohjata mallia. (mallina Suvi E/Fashion Unit)
Olisikohan highkey/lowkey -piste ollut haastavin? Niin haastava, että en edelleenkään ole saanut ladattua noita kuvia itselleni... joten ette vielä ainakaan näe yritelmiäni. Phase One rungolla ja digiperillä käsivaralta kuvaaminen oli haastavaa. Kamera meinaan on painava. Ja kallis (no se on kai suhteellista). En tiputtanut sitä onneksi. Tarkennus takkusi ja kuvat ei valottuneet tarpeeksi. (Ongelma ei siis ollenkaan kamerassa, vaan ihan käyttäjässä.) Valojen säätöä ja mallin ohjausta ja... aina jokin ei osunut kohdilleen. No ei se mitään. Teoriassa tiedän nyt kuitenkin paljon enemmän. Mutta oli kivaa. Ajatella valoja! Ja nuo Broncolorin Para 177 ja 222! Rakastuin... tosin rakastuin moneen muuhunkin... pienempään ja edullisempaankin...
Munapiste. Tehtävänä kuvata valkoinen muna valkoista taustaa vasten siten, että munan pinnan struktuuri näkyy. Mukava juttu. Malli pysyi paikallaan, tausta pysyi paikallaan, kamera pysyi paikallaan ja ryhmä toimi. Tarkennus taisi olla vaikein juttu, mutta onneksi keksittiin valaista taskulampulla (kännykkä) kohde ja saatiin näin tarkennuskin kohdalleen. Toisaalta tämä tehtävä lienee sellainen, että valaistuksen säätöä olisi voinut jatkaa loputtomiin... ja lopulta siirtyä etsimään täydellistä kananmunaa.
Päivä päättyi siis onnellisen kananmunan kuvaukseen :) Hyvä mieli ja takaraivossa ajatus, että seuraavaksi on saatava omaan kalustoon valoa. Kenties useamman pikkusalaman järjestelmä?
Ja tämä juttu on siis kovin myöhässä julkaistu, pitkään luonnoksen odotellut... tuota yhtä kuvaa odottelin... ja nyt täällä työreissulla hotellissa on aikaa laittaa tämäkin luonnos maailmalle... ilman tuota kuvaa. Ehkä sen tänne vielä joskus saan... vinkin 😉
Niin ja joo. Juttu on kyllä valitettavan tylsä kuvaus tehtävistä, mutta... valo <3
