Sitä vaan on niin häkeltynyt ajasta ja sen kulusta

Viimeiset kymmenen vuotta tähän päivään, Palmusunnuntaihin, on kuulunut pienen trullin pukeminen, kampaaminen, meikkaaminen ja naapuruston ja sukulaisten virpominen. Tuo ilo, mitä tämä kaikki on meille ja toivottavasti myös virvotuille tuottanut on nyt tullut päätökseen, sillä tuosta ihanasta pienestä trullistani on kasvanut nuori neiti.

Olen koko aamun taittanut kuvistani kirjaa tulevia suunnitelmiani varten ja löysin tämän kuvan noiden tuhansien kuvien joukosta. Mummon virpomapalkaksi antama Mignon-muna sai ehkä kauneimman akvarellin pintaansa Tyyn siveltimestä. Voi rakkaus <3

Ihanaa Palmusunnuntaita, kevättä ja muistoja teille kaikille <3

Langanjämiä ja kameravanhus

Talven yksi suosikkihuiveista on tämä aivan aivottomassa tilassa äidin jämälangoista neulottu raidallinen lenkkihuivi. Äidillä langat olivat aina jotenkin lajiteltu järjestykseen ja tässä on nyt sitten yksi pussillinen villalankoja saanut uuden elämän. Ensin ryhdyin neulomaan näitäkin lankoja 10 silmukkaa puikolla -vilttiin, kunnes tajusin, että näistä langoista voisi tehdä jotain muutakin. Loin n. 20cm leveän huivin ja aloin sattumanvaraisesti neuloa ainaoikein-neuletta yhden lankanytterön kerrallaan. Langat olivat aika erivahvuisia ja jouduin lisäämään silmukoita ohuimmille langoille ja vastaavasti vähentämään paksuimmille. Näin huivista tuli suora.

Koska halusin, että huivin ns. oikealla puolella värit vaihtuvat noin selkeästi, jäi nytteröistä vielä pienempiä nytteröitä jäljelle. Jämien jämiä. Meinasin tehdä niistä pipon tuolla 10 silmukkaa puikolla -tekniikalla. Langat loppuivat kuitenkin kesken ja piposta tulikin panta. Tällaisinä leutoina talvina kyllä mainio varuste.

Ja sitten tämä minun uusi ihastukseni. Kauan harkittu heräteostos. Nikon FE2 tuli vastaan ja muutti meille. Tässä kamerassa on sellainen pieni juttu, johon aikaisempi kuvauskalustoni ei ole taipunut. Tuloksia toivottavasti saan esille myöhemmin. 

Aurinkoinen mieli. Pian pääsen fiilistelemään filmille!