Toisintoja

Pieni pussillinen lankoja vähemmän. Huh! Äidiltä jääneitä. Peitto (vauvalle) valmistui joulun aikoihin, mutta vasta nyt sain kuvattua. Kaikkia töitäni en toki tänne julkaise, mutta tämä sinänsä vähän tylsä työ ansaitsi paikkansa täällä vähän hassusta syystä. Ja se syy oli se, että huomasin tehneeni vuosi sitten lähes samanlaisen viltin Tyylle. Siis samat sävyt ja sama tekniikka. Tuolloin virkkasin vain omat jämäni siihen ja nyt äidiltä jääneet.

Lahjavarastossa odottelee seuraavan tyttölapsen syntymistä siis tälläinen :) 

...ja lankavaraston tyhjentäminen hitaasti jatkuu. 

Parempi myöhään...

Olikohan tuo marraskuuta viimevuoden puolella, kun sain haasteen Kangaspuilla kutoen -blogin Tarjalta. Elämä oli tuolloin jotenkin niin hektistä, että en vain saanut aikaiseksi tarttua tähän... mutta nyt :)

Sain siis tehtäväkseni vastata näihin kysymyksiin. Ja päätin vastata näihin mahdollisimman paljon kuvilla... puhelimen kuvilla... katsotaan miten onnistun :)

1. Luetko käsityölehtiä ?
2. Ostatko itse suomalaista käsityötä ?
3. Oletko unelma-ammatissasi ?
4. Jumppaatko käsitöiden tekemisen välissä ?
5. Käytätkö käsitöidesi tekemisen apuna tietokonetta ?
6. Miten verkostoidut ?
7. Oletko saanut uusia ystäviä harrastuksesi parista ?
8. Käytkö jossakin harrastuspiirissä ?
9. Keneltä olet saanut innoitusta käsityöläisyyteen ?
10. Jos et tekisi käsitöitä, mitä tekisit ?
11. Seuraava haasteesi käsitöissä?

1.
Joo, luen käsityölehtiä. Itselleni tulee Taito.
Ja huomaan usein ostavani virolaisen Käsityölehden, kun siinä on oikeasti myös lukemista.
Ja väkisin tuli seurattua myös Suurta Käsityötä, joka tuli äidilleni ensimmäisestä numerosta alkaen keskeytyksettä... ja nyt mietin mitä minä noille lehdille tekisin! Ideoita?

Kuvassa on tulossa toinen Luotolaiseni, jonka ohje löytyy myös tuosta Taito -lehdestä.
Tapani mukaan se ei tule tuon ohjeen mukaan, sillä olen vaihtanut langan Pirtin kehräämön 2-säikeiseen kampalankaan. Hidasta ja ihanaa neulottavaa :)

2.
Joo, ostan suomalaista.
Pyrin ostamaan vähän yhtään mitään, mutta jos ostan ITSELLE jotain, niin silloin usein ekologisuus ja kotimaisuus ovat valintakriteereistäni suurimpia.
Ruoan suhteen samoin... ja vähän kaiken :) 

 3.

Joo, olen unelma-ammatissa. Koen, että työlläni on merkitys.
Saan käyttää luovuuttani ja oppia uutta ihan joka päivä.
Ja usein mitä parhaimmissa tiimeissä :)
Kiitos näille ihanille ja innovatiivisille tiimiläisille.
Kovasti on uusia ideoita hautumassa ja keväällä ilmestyy jälleen uusia kivoja materiaaleja oppimisen- ja koulunkäynnintueksi.

4.
Joo, pakko vähän yrittää liikutella ruotoa.
Olohuoneen vakio somisteisiin kuuluu pieni kahvakuula ja tekniikkapallo...
ei jaliksen palaamiseen vaan niskajumppaan!

5.
Ööö, en taida käyttää tietokonetta, ainakaan niin kuin itse sen ymmärtäisin. 
Ohjeita en oikeastaan käytä, tai luen niitä, mutta en tee niiden mukaan yleensä mitään. 
Ideoita kyllä netistä katselen ja seurailen somessa kaikenlaista.
Luotan kynään ja paperiin suunnittelussa :)
...ja puhelimen kameraan... ja puhelimen memoon :)

6. ja 7.
Kääk! ...en verkostoidu mitenkään hallitusti :)
Mutta jaan mielelläni osaamistani ja ...
kuvassa ohjaan Marttoja himmelien saloihin viime talvena! 

Joo. Ja tämä on kyllä vaikea rajanveto, mutta usein käsityöt kyllä yhdistää.
Mahtavia ihmisiä olen tavannut :) 

8.
Joo. Tai kyllä hyvin huonosti aika meinaa riittää.
Ukkolan Akoissa, joista olen jo aiemmin kirjoittanutkin täällä.

9.
Kyllä se käsityön innostus on synnynnäinen. Kotoa, äitini peruja.

10.
No tuohon on helppo vastata! Tekisin kaikkea muuta paljon enemmän jos en käsitöitä tekisi! :D
Puutarhastelisin, valokuvaisin, piirtäisin, lukisin, remontoisin ja vaikka SIIVOAISIN :D
...mutta luulen, että silmukat puikolla on se joka minun pääni ajatukset saa kuitenkin parhaaseen järjestykseen.
...oikeastaan ihan kaikkea olemistani ja tekemistäni leimaa käsillä tekeminen, että...
hmm...
Viettäsin aikaa mökillä! ... ja paino tuolla VIETTÄISIN aikaa...

11.
Seuraava haasteeni...
No en koe tätä ehkä haasteiksi, mutta innostuin kokeilemaan nyt viimein tätä hula-vanteeseen kutomista. Idea on pyörinyt FB:ssa, mutta empäs nyt alkupäätä tästä ideasta tiedä. Itse vain tein tämän ihan oikeaan kalalankaloimeen... mutta tästä toivottavasti lisää myöhemmin!

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.

6. Ei takaisin haastamista.

Tässä sitten oma kysymykseni:

1.  Mistä kipinä käsillä tekemiseen?
2.  Minne matkustaisit, jos käsityö määrittäsi paikan?
3.  Mieluisin käsityötekniikkasi?
4.  Varhaisin käsityö muistosi?
5.  Varhaisin dokumentoitu käsityösi, jonka voisit jakaa kanssamme?
6.  Mitä käsityötä et ole vielä uskaltanut aloittaa?
7.  ...ja minkä käsityön olisit voinut jättää tekemättä?
8.  Jos olisit käsityö, millainen olisit? (Oli ihan pakko :D )
9.  Ihailen (esim. jotakuta joka osaa jotain oikein hyvin... tai...)
10.  Millaisia käsitöitä sinulla on juuri nyt työnalla?
11.  Maailman inspiroivin väri?

Jaahas, ja sitten se vaikein osuus :D Taidan haastaa nyt vain tuon Silmukointia -blogin Johannan ja 10 muuta vapaaehtoista :)

Hyppäsin,

löysin aarteen ja lupasin itselleni, että maailma on kaunis.

Töitä. Ikkunan takana oli keväinen aurinko. Uusi maisema. Lepän käppyräiset oksat piirtyivät kirkasta taivasta vasten. Mieli oli kevyt keväästä. Maailma oli ankean haalistuneen ruskea. Pölyn peitossa. Oli lähdettävä ulos kameran kanssa.

Ensimmäiset krookukset pistivät esiin maasta. Kuvasin niitä käppyräisiä lepän oksia. Kuvat vain olivat todellisuuteen verrattuna kamalan hailuja. Kuvasin kaisloja vasten taivasta. Kuviin tuli kaunis rytmi. Vastakohta leppien kiemuraisuudelle. Ihan kivoja joo kaikki. Kuvasin kaikkea muuta kuin sitä ruskeaa. Ja mikään ei näyttänyt yhtään miltään.

Lopulta ymmärsin katsoa alas ja siinä se oli. Se kamala haalistunut ruskea. Joka olikin nyt upea, kun ymmärsin katsoa tarkemmin. Tässä muutama muisto tuolta päivältä.

Otin muutaman kuvan niistä krookuksistakin, mutta ei niistäkään tullut mitään. Olivat kuin huutomerkkejä! Kauniita katsella, mutta... mieli oli  virittynyt toisin.

Ja tänään satoi taas lunta... ja unohdin hakea auton huollosta.