Viikonlopun jälkeen...

 ... on taas mukavia muistoja. Aurinko lämmitti, tuuli navaksti, räystäät tippuivat vettä, oli talvi ja kevät yhtäaikaa. Aikaa mitään sen tärkeämpää tehden mökillä. Ihan vaan puuhastelua ja paikkojen katselua. Kaikki oli paikallaan. Aika pysähtynyt. Jokainen yksityiskohta täynnä muistoja. Ukin keittiönjakkara... 60-luvulla lahjaksi saatu ilmapuntari (?)... hyllyllinen pannuja... Onneksi olemme saaneet mökin siivottua ja jäljellä on vain vähän yhtään mitään. Ei mitään eikä ketään lähimaillakaan... ei vaikka Vuorelle kiipesimme katsomaan... ei näkynyt edes pilkkijöitä!

 



 

... ja sitten näitä ihmeen käsitöitä, joita mökiltä löytyy enää tämä yksi. Joita muistan aina olleen monenmoisia. Levyyn hakattuja nauloja ja niihin taidokkaasti kierretyt langat... Ilmeisesti 60 -luvun SE käsityö... Vai Teneriffan tuliainen?

 

Hiukan vain hirvittää se miten hyvin tuolla viihtyi... ihan pikkuisesta remontista haaveillen...

 

kudonta muisto...

 

Olen salaillut valokuviani edelleen (liittyen noihin voimauttavan valokuvan opintoihin) ja käsiin osui nyt tämä kuva kahdeksan vuoden takaa. Tyyllä on päällään mummon neulomat alpakat (alla varmaankin vielä Ruskovillat) ja lopuksi on vielä keipaistu kutomani silkkivillainen kantoliina ympärille... Ollaan siis ensimmäisillä pulkka-ajeluilla, kuten kuvaan eksyneestä keltaisesta narusta voi päätellä... voi tuota rakkautta!

 

Leenan innoittamana näitä kantoliinoja Ukkolassa kudottiin. En tänne nyt kirjoittele enempää, sillä voitte käydä lukemassa tästä kantoliina projektista Ukkolan Akkojen vanhoilta sivuilta! (samalla voi kurkata uusiakin!) Olipa mukavaa, että tuokin juttu oli vielä tallessa! Ihana oli tehdä jotain tällaista.

 

Ja sitten onnittelut vielä toiselle kummituiselleni! ...kyllä aika vaan kuluu huimaa vauhtia! Pienestä nyytistä on kasvanut jo omaa blogia kirjoittava nuori neiti (jos näin saan sanoa?)